Matkailun autuus ja turhuus

Raimo O. Kojo kirjoitti kuusikymmentäluvulla Lapin Retkeilyoppaassaan "matkailun hävittävästä voimasta" ja tarkoitti tällä, ellen aivan erehdy, massaturismin taipumusta tuhota juuri ne nähtävyydet, joiden takia turismi kohdealueelle on alunperin aloitettu. Näin on käynyt monessa kaukomatkojen kohteessa, mieleen tulee esimerkiksi Thaimaan pienet saaret.

Käykö Lapille samoin vai onko jo käynyt? Riippuu keneltä kysytään, mutta ikävää on, että aihe on usein niin tulenarka, että siitä on vaikeaa saada aikaiseksi rakentavaan keskustelua. Paikallisten asukkaisen pitäisi elättää itsensä, eivätkä etelän luonnonsuojelijat ole aina samoilla linjoilla hyväksytyistä tavoista. Periaatteessa olen ehdottamasti sitä mieltä, että paikallisten ihmisten etu tulee ensisijalla, mutta kyllä "etelän pellen" mielipidettäkin kannattaa aina joskus kuunnella, saattaahan hän yllättäen olla jopa potentiaalinen asiakas matkailuyrittäjälle.

Omasta puolestani voin sanoa, että ilman Lapin matkailuyrittäjiä omat vaellukseni olisivat olleet kylmempiä ja ikävämpiä. Mukava on ollut saunoa ja nukkua lämpimässä tunturista palattua. Monet Pohjois-Lapin lomakylät ja ravintolat ovat muodostuneet mieluisiksi vakiopaikoiksi, joihin palaan aina uudelleen varustautumaan vaellukselle ja varsinkin sieltä palattuani.

Camping Lapinkylä Utsjoella, Nuorgamin lomakeskus, Hetan Lomakylä, Camping Tenorinne Karigasniemellä, Muotkan Ruoktu vain muutamia mainitakseni ovat rauhallisia paikkoja joihin on aina mukava palata. Paikallista yrittäjää kannattaa vaeltajankin tukea, sen minkä pystyy. Vaelluksen jälkeen maistuu poronkäristys Jussan Tuvalla, miksei lohikeitto tai vaikka pitsa Kalastajan Majatalossa.

"Leikkimökkimajoitus" Camping Tenorinteellä. Kyllä nukutti hyvin ja saunan löylyt olivat makoisat.

Kiitos kaikille Lapin matkailuyrittäjille ja menestystä tuleville vuosille.