Maanantai ei mittää

Huomenna on maanantai. Sitten taitaa olla tiistai ja sitten... ääh.

Tämä aika vuodesta on pahinta mitä tiedän. Aika jotenkin kulkee eteenpäin ilman minua. Hitaasti madellen, kuin piruuttaan viivytellen. Koko ajan täytyy yrittää keksiä uutta järkevää tekemistä, ettei antaisi pysähtyneisyydelle valtaa. Onko tämä se kaamosmasennus?

Mikä lie, mutta joulun jälkeen heti helpottaa, kun päivä alkaa pitenemään. Ei se pimeyskään tätä alakuloa selitä, mutta lunta voisi olla. Tänään taisivat loputkin sulaa täältä pääkaupunkiseudulta, muutamaa aurauskasaa lukuunottamatta.

Vaihdoin alakerran valaisimet uusiin ja laitoin energiansäästölamput. Johan tuas uus uamu valakeni.