Pizzaman always bakes twice
Poroakaan ei joka päivä voi syödä ja sitäpaitsi hyvin tehty pitsa on sietämättömän hyvää. Näin jouluun varustauduttaessa täytyy vatsaakin treenata kestämään lanttulaatikot ja rosollit.
Mutta miten sitä pitsaa oikein tehdään? Siis kotona meinaan, ettei aina tarvitse mennä paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Ja ei ole semmoista pitsauuniakaan, mutta onko se välttämätön?
No, tässäpä! Tämän päivän saldoa.
Taikina ( 2 pitsaa):
- Durumvehnää ( ei, annihelena ei käy!)
- Kuivahiivaa 6 g (1/2 pussia)
- Suolaa
- Vettä 2 dl (joo, ihan oikeesti ei enempää)
- Ruokaöljyä... EI! Pitsataikinaan ei laiteta öljyä!Täyte:
- Paseerattua tomaattia
- 2 pussillista mozarellajuustoa
- Katkarapuja
- Tonnikalaa
- Meetvurstia
- Aurajuustoa
- Kinkkua
- Ananaskuutioita
Tai mikä vaan sekoitus mistä tykkää, mutta muista seuraavat asiat:
- Tomaatin ja juuston täytyy olla hyvälaatuista, muuten maku kärsii. Muuhun täytteeseen voi huitaista vähän mitä vaan sattuu olemaan, kunhan nyt ei ihan homeessa ole
- Kuivaa liika neste pois katkaravuista. Sama pätee myös esimerkiksi ananakseen, jos tykkäät vaikka ananas-, aurajuusto-, meetvurstipitsasta. Pitsa ei tykkää uida paistamisen aikana
- Kaikkien aineiden tulee olla sulia ja huoneenlämpöisiä ennenkuin laitat ne pitsaan
Pitsataikinan tekeminen on kriittinen vaihe. Sekoita kuivahiiva 42 asteiseen veteen (kyllä sillä on väliä, elä eppäile yhtään) ja anna herätä henkiin parikymmentä minuuttia. Sekoita sen jälkeen veteen suolaa maun mukaan (pieni puolikas teelusikallinen vaikka tai enemmän jos tykkäät suolaisesta pohjasta) ja lisää jauhoja sen verran, että syntyy "mutaa". Pikkupojat kyllä tietää mitä muta on.
Anna seistä puoli tuntia lämpimässä pyyhkeen alla. Sitten ala lisätä jauhoja vähitellen (nyt on aika pestä kädet, jos et vielä muistanut). Jauhoja lisätään vähitellen niin paljon, että vaivatessa taikina irtoaa käsistä helposti ja venyy kuin purkka. Jos ei veny, niin sanoinhan, ettei sitä öljyä pitäny lisätä ja annihelena ei käy!
Anna vaivatun taikinan nousta puolisen tuntia kulhossa pyyhkeen alla. Ja nyt uuni päälle, äläkä ujostele vaan käännä nupit koilliseen! Elikkä täysille.
Normiuunissa asteikko yltää 300 asteeseen. Oikeissa pitsasuuneissa on kuumempaa, mutta nyt pärjätään tavallisella. Pitsa tykkää paistua altapäin, joten järjestetään olsosuhteet otollisiksi: laita uunipelti uuniin valmiiksi kuumenemaan. Pitsanpaistoon löytyy hommaan tarkoitettuja paistokiviäkin, eivät ole kuitenkaan välttämättömiä, minulla semmoista ei ole.
Taikinan kiusaaminen jatkuu. Vaivaa taikinaa lisää puisella leivonta-alustalla ja lisää jauhoja pikkuhiljaa. Valmiissa pitsapohjassa saa olla vähän irtonaista jauhoa pinnassakin (mutta ei annihelenaa äläkä hypistele sitä öljypulloa!).
Pitsataikina on täydellinen, jos saat sen leviteltyä levyksi pelkästään käsin sen hajoamatta. Ei se mitään jos se ei onnistu, aina voi huijata vaikka piirakkapulikan kanssa.
Oikea pitsa on pyöreä. Tämä on tärkeää, koska emme valmista mustikkapiirakkaa vaan pitsaa. Samasta syystä pitsan pohja on ohut. Se ei siis ole mustikkapiirakka.
Jos olet tehnyt kaiken oikein, on taikinaa juuri sopivasti kahteen normaalikokoiseen (pyöreään) pitsaan.
Pitsan täyttäminen aloitetaan tomaatilla. Tämän jokainen ymmärtää, mutta mikä ei tunnu menevän jakeluun niin ei millään, on että juusto ei tule päällimmäiseksi. Se tulee heti tomaatin jälkeen.
Sitten muut kamat sekaan, mutta ei liikaa (eikä sitä vettä sitten jätetä sinne täytteiden sekaan, hankkiudupas eroon siitä ennen tätä vaihetta niinkus jo oli puhetta). Tee mieluummin vaikka useampi pitsa jos on kova nälkä tai paljon syöjiä, mutta liika täyte pilaa takuuvarmasti muuten täydellisen suorituksen.
That's it. Nyt pitsa täytyy saada uuniin. Parasta olisi, jos sen saisi pötköttämään suoraan uunipellille ilman papereita. Jos tässä onnistut, olet jo pitsamestari tai ainakin tottunut leipälapion käyttäjä. Meille kuolevaisille on helpointa laittaa leivinpaperi pitsan alle pitsalevyn pyörittelyn loppuvaiheessa ja vetäistä se koko komeus sitten sitten varovasti tulikuumalle pellille (jos haveri sattuu, valkovaseliinia ja laastaria löytyynee mamman lääkekaapista).
Pitsa uuniin. Ja jos meinasit nyt lähteä virkistäytymään, niin ei sitten hiihdetä kauas sen kaljapullon kanssa. Kymmenen minuutin kuluttua pitsasi on ns. entinen, joten tarkkana nyt.
Tärkein vaihe alkaa tietysti nyt, mutta siihen et tarvitse neuvoja.
Jos pitsapohja on kivikova käppyrä, niin mitäs helekuttia sanoin siitä annihelenasta ja ruokaöljystä!
Vaan ei se haittaa vaikka joku menikin pieleen, vielä 200 vuotta harjoittelua ja pitsastani tulee täydellinen.
(P.S. hiivanherätysohje by P.K.)