Pizzamiehen kootut
Minun täytyy tehdä tunnustus: Rakastan leirintäalueita ja niiden hidasta tunnelmaa. Joskus automatkalla viivyttelen ja jään jonkin pikkupaikkakunnan leirintäalueelle saunomaan, vaikka tarvetta ei olisikaan. En oikein osaa selitää mitä se tunnelma on, mutta parhaiten sen tunnen yksikseni.
Puumalassa, Koskenselän leirintäalueella, olen yöpynyt ennenkin. Paikka on kaunis. En häiriintynyt edes viereisessä mökissä juopottelevasti miesporukasta enkä huoltorakennuksen tukkeutuneesta WC:stä, mutta silti jokin sai minut närkästymään. Se oli pizzan juusto, jossa oli kaikki väärää. Ei leirintäalueella voi odottaa saavansa täydellistä pizzanautintoa ja on hienoa, että lämmintä ruokaa on tarjolla. Mutta tämä on helppoa, katsohan: Vaikka sinulla ei olisikaan oikeaa pizzajuustoa, niin silti juustoa ei laiteta päällimmäiseksi. Se tulee heti tomaatin jälkeen.
Pizzamies muistuttaa viimetalvisesta reseptistä, josta jotain voisi oppia myös Puumalalainen leirintäalueyrittäjä.
Jaa, loma on loppu. Ei itse asiassa koko loma, vaan ainoastaan ensimmäinen puolikas. Minulla on vielä häpeämätön toinen 3 viikkoinen elokuussa.
Jotenkin sain mieleeni ajatuksen, että en lähde enää Lappiin vaan teen jotain muuta. En keksinyt mitä se voisi olla, joten ongelma taitaa olla teoreettinen: enää 6 viikkoa seuraavaan Lapin reissuun. Minkä sitä itselleen voi?
Korjasin kirjoitusvirheitä, selkeytin rakennetta (tai sitten en) ja lisäsin jotain pientä unohtunutta Paistuntureiden vaelluskertomukseen.