Erämaa voittaa
Olen ollut Kaldoaivissa kolme kertaa. Joka kerta suunnitelmani ovat romuttuneet ja vaellusreitti on kutistunut alkuperäisestä; erämaa on minut selättänyt.
Mutta olenkohan ollut ihan viisas? Ei erämaan kanssa kilpailla. Tällä neljännellä kerralla en juokse, vaan annan tunturin määrätä tahdin. Ehkä maahisetkin sitten auttavat.
Erämaassa on aina muistettava, että jotain voi mennä karmaisevalla tavalla pieleen, myös kokeneilla. Heinäkuussa 1961 ruotsalainen Carsten Lorange saapui Enontekiön Vuontisjärvelle aikeenaan vaeltaa pohjoiseen, Karasjohkan latvoille. Hieman yli kuukausi myöhemmin hänet löydettiin Tollakasvaaran lähettyviltä: hän oli kuollut kylmään ja nälkään. Häneltä löytyi muistivihko, jossa oli muistiinpanoja ja myös paljastava lause: "kartassa täytyy olla jotain vikaa". Hän oli siis eksynyt.
Kuva Vuomavarrelta Tollakasvaaran ja Pöyrisjoen suuntaan, 2006
Tämä tapahtui heinä-elokuussa ja Lorange oli erittäin kokenut eränkävijä.
Ruotsia taitavat voivat lukea hänen tarinansa täältä:
Tarinan tärkein opetus on mielestäni tämä: ruumis on henkeä vahvempi, vaikka toisin kuuleekin väitettävän. Vaikeissa olosuhteissa ei väsy ensimmäisenä keho, vaan mieli. Seurauksena on sarja harkitsemattomia tekoja, joilla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Voin myös suositella Raimo O. Kojon kirjaa "Tervaksen tuoksuinen lohi" ja asiaan liittyvää kertomusta "Erämaa varoittaa".
Ivalossa heinäkuussa kadonneen vaeltajan etsinnät ovat olleet tuloksettomia: