Hiljaista, liian hiljaista

Kun on vuosia elänyt talossa, jossa on yksi tai useampi koira, ei koirattomuus ole helppoa. Aamulla ensimmäisenä on alitajunnassa aamulenkille lähtö. Sitten muistan, että ei ole koiraa. Kaupassa tulee mieleen, että täytyy muistaa ostaa koiranruokaa. Sitten muistan, että ei ole koiraa.

Koko ajan odotan, että koira tulee rapsustettavaksi, haukkuu ovikelloa. Kukaan ei tule, ei hauku. On hiljaista.

Koirattomuuteen taitaa loppujen lopuksi olla vain yksi lääke. Olisiko aika antaa koti nelijalkaiselle vaelluskaverille, vaikkapa tämmöiselle?

Kuva: Wikimedia Commons