Valoruno

6.3.2012 · Irtiotot · 5 kommenttia

Kesällä, ei kukaan
muista kylmää
talven pitkää yötä

Vaikea on ymmärtää
ei aurinkoa aina nää
vain muisto siitä jää

Kunnes syksy viettelevin
värit maalaa, valon vie
pimeyden tuo vähin erin

Sydäntalven pimeydessä
silloin usein unohtuu
valo viime huhtikuun

Mut talven jälkeen
kevään sulosuu
uuteen hymyyn mutristuu

Ja hangen päällä
loistaa kirkas valo
Kiire! Kevät tulee!

Ja aika kääntyy
valon yöhön
jää talven muisto uneen

Kommentit (5)

Timo Hämäläinen · 6.3.2012
Ai hienoja valopäiviä!, suorastaan hilvelee silmiä, kevättä ilmassa, riemua rinnassa 🙂
Timo Hämäläinen · 6.3.2012
Ai hienoja valopäiviä!, suorastaan hilvelee silmiä, kevättä ilmassa, riemua rinnassa 🙂
Päivi Miettunen · 7.3.2012
Tämä runosi sykähdytti! Täällä pohjoisemmassa on vielä aika kylmä, joten odottelen heräämistä vielä, nyt on vasta aavistus paremmasta. Huhtikuussa alkaa elämä 🙂
Päivi Miettunen · 7.3.2012
Tämä runosi sykähdytti! Täällä pohjoisemmassa on vielä aika kylmä, joten odottelen heräämistä vielä, nyt on vasta aavistus paremmasta. Huhtikuussa alkaa elämä 🙂
Maarit · 8.3.2012
Sitä ihmettelen, että aina vaan tuo vuodenkierto tuntuu yhtä suurelta ihmeeltä. Kiitos runosta!