Se on loppu nyt

Kevätaurinko häikäisee, vaelluskausi on täällä. Mutta miksi en koe lähestyvän kevään iloa, enkä tunne halua pakata ahkiota tai nostaa rinkaa selkääni. Tätä arvoitusta olen pohtinut koko pitkän päivän.

Kello tikittää, viimeinen sen ymmärrän: tämä on viimeinen bloggaukseni tässä blogissa. Jätän vaelluksen ja aloitan uuden harrastuksen, olkoon se vaikka pitsinnypläys, mutta ei koskaan enää tätä vaellushulluutta.

Viimeinkin se on todistettu: lapinhulluudesta voi parantua.