Lopetin Lapissa kulkemisen. Oikeasti. Liikaa kiinalaisia turisteja, kevytretkeilijöitä titaanilusikka perseessä, ja vanhoja kaikkitietäviä rinkkasatiaisia jotka ovat varmoja että juuri heidän tarinansa on kuuntelemisen arvoinen. Luontoa Lapissa ei enää ole, on vain porolaidun ja puuhamaa. Pitäkää tunkkinne. Menen muualle. Jonnekin, jossa … Jatka lukemista →
Auringon kanssa soittavat metsän linnut säestää tuuli. Laitat veneen vesille koet elämän verkot. Kun tuuli tyyntyy tummenee päivän valo on työ jo tehty. Järven laineet laskevat illan rantaan hiljaiseen.
Jatka lukemista →Huoneet ovat tyhjiä ja hiljaisia ilman hännänhuiskutusta ja tassujen rapinaa portaissa. Lemmikin menettämisen suru on erilaisilta kuin läheisen ihmisen menettämisen aiheuttama suru. Ensin se tuntuu olevan syvää ja pohjatonta, mutta sitten ajan kuluessa huomaa, että se on hyvää surua, jonka … Jatka lukemista →
Kevätaurinko häikäisee, vaelluskausi on täällä. Mutta miksi en koe lähestyvän kevään iloa, enkä tunne halua pakata ahkiota tai nostaa rinkaa selkääni. Tätä arvoitusta olen pohtinut koko pitkän päivän. Kello tikittää, viimeinen sen ymmärrän: tämä on viimeinen bloggaukseni tässä blogissa. Jätän … Jatka lukemista →
Kirjoittaisinko kertomuksen retkestäni. Sellaisen kertomuksen, jossa kuvataan lähtösuunnitelmat, varustus ja aamutoimet. Dokumentoidaan reitti ja eteneminen kellon tarkkuudella. Kommellukset ja onnistumiset mainitaan erikseen, analysoidaan suolen toiminta. Olen sellaisenkin kirjoittanut. Kirjoittaisinko kertomuksen retkestäni. Sellaisen kertomuksen, jossa kalastetaan, epäonnistutaan ja saadaan viimein saalis. … Jatka lukemista →
Pitkin kevättalvea mieleen nousi tympeitä ajatuksia. Ei huvittanut. Ei niin, että olemisessa olisi ollut mitään valitettavaa, talvi oli ollut minulle helppo. Jopa niin, että en edes muista kärsinkö varsinaisesta, minua yleensä vaivaavasta kaamosmasennuksesta ollenkaan. Lienee kuvittelua koko juttu. Mutta sellainen … Jatka lukemista →
Jotkut ovat saaneet sellaisen käsityksen, että minä vihaisin autiotupia tai peräti haluaisin ne hävitettävän. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa, mutta suhteeni autiotupiin on ristiriitainen, koska en ymmärrä retkeilyn ja autiotupakulttuurin liittämistä toisiinsa. Ehkä minun täytyy hieman selittää. Ennen vuotta 2008 … Jatka lukemista →
Marraskuun harmaa aamu on vuoden synkin hetki. Se on myös ilon hetki, koska kohta alkaa uusi vuosi ja sen jälkeen lähellä on uusi kevät. Onko kaikkein harmaimmassa hetkessä parasta sen kaikkein kirkkaimman hetken odotus?
Jatka lukemista →Loppusyksyn aika merkitsee lapinhullulle luopumista. Tokihan minua vahvemmat sielut jutaavat parasta aikaa rospuuttoreissuillaan, mutta koska olen joka tapauksessa käyttänyt kaiken lomani kirkkaan kesän huumassa viimeistä päivää myöten, on nyt yksinkertaisesti tyydyttävä syksyn pimeyteen ja valmistauduttava lähestyvään marraskuuhun. Vaikka mieli tyhjeneekin … Jatka lukemista →
Mietiskellessäni tuo edellista kitinääni bloginpitämisen ahdistuksesta, oivalsin ainakin yhden asian. Ainakin kirjoittajan, ja varmasti pitkään seuranneen yleisön kannalta, tällainen harrastusblogi kiertää kehää; samat asiat ja tuntemukset toistuvat vuodesta toiseen. Niin toistuu myös ajatus tämän nettisaitin uudistamisesta. Blogin osalta uudistaminen on … Jatka lukemista →