Alkukesästä, 400m korkeudessa kirkasvetisellä tunturilammella, saatat hyvinkin kohdata tämän vikkeläliikkeisen kahlaajalinnun, joka ei yleensä kahlaa vaan ui kuin sorsa. Vesipääsky on lintumaailmassa poikkeus ainakin siinä, että naaras on se koreampi puolisko koiraan tyytyessä harmaampaan nuttuun. Koiras myös jää hautomaan munia, … Jatka lukemista →
Kaupunkieläjä joutuu aina silloin tällöin pohdiskelemaan omien tekemistensä ja olemistensa merkityksiä. Näiden merkitysten pohtiminen vaatii irto-ottoja ja muutosta mielen kahlitsevaan arkiseen ympäristöön. Nykyajan yhteiskunnassa elämme sääntöjen ympäröiminä. Näistä säännöistä meillä on kaikilla vähän omat versiomme ja noudatamme kaikki niitä omalla … Jatka lukemista →
Kevät on hulluille vaikeaa aikaa. Jostain kumman syystä kaamosmasennuksen taittuminen aiheuttaa pään sisälmyksissä ikävämmän tunteen kuin itse kaamos. Liekö kuvittelua koko juttu, mistä minä tietäisin. Mutta eikö tämän pitänyt olla lapinkävijän päiväkirja ja nimenomaan vaelluksiin keskittyvä päiväkirja? Mutta katsokaas, en … Jatka lukemista →
Pallastunturien massiivinen profiili noin 35 kilometrin päästä kuvattuna. Ei varmaan ole kovin vaikea arvata kuvauspaikkaa?
Jatka lukemista →Joskus jalustaa ei ole mukana kun sitä kaikkein eniten kaipaisi. Silti tuurillakin voi saada ihan mukavan muiston, vaikkei laatukuvaa saisikaan aikaiseksi. 8 sekunnin valotus käsivaralta ja paljon tuuria. Vai liekö kuvaaja jähmettynyt pakkasessa?
Jatka lukemista →Valokuvaajalla on näpit jäässä, pakkasta 30 ja rapiat päälle. Kuutamo kirkastaa järven rannat hopealla.
Jatka lukemista →Virallisesti kaamos oli päättynyt jo reilua viikkoa aikaisemmin, mutta tällä Inarijärven vuonolla aurinko näyttäytyi hiihtäjälle ensimmäisen kerran tammikuun 21. päivä.
Jatka lukemista →