Kerran vielä
Kerran vielä kuukkelinpoika, omanvärisessään maailmassa.
Jatka lukemista →Kategoria arkistot: Lappi
Kuukkelin poikia
Vähitellen kasvamme suuremmiksi, rohkeammiksi, vapaammiksi!
Jatka lukemista →Kesänä muutamana
Kesänä muutamana, olin tullut siihen vääjäämättömään tulokseen, että hyttynen on sittenkin perkeleen luomus. Etelän ötökät kun vielä ovat melkoisia kesyjä inisijöitä verrattuna pohjoisten jänkien verenhimoiseen ja agressiviseen laumaan, joiden joukossa on todistetusti havaittu lypsyjakkaran kokoisia yksilöitä. Aiemmin, miehekkäänä ja nuorena, … Jatka lukemista →
Paahtava paljakka
Vaikka paljakka pölisee ja halkeilee saappaan alla niin silti, siellä täällä, sulavesi lirisee muodostaen suuria lammikoita. Jo toisen kerran peräkkäin kesäkuun alku tunturissa on rinkkaselkäiselle kulkijalle tuskien taival, lämpötila nousee lähelle kolmeakymmentä. Vesipullo tyhjenee tunturiselänteellä ja ainoita paikkoja täyttää vesivarastot … Jatka lukemista →
Luonnon armoilla
Joskus kuulee sanottavan, että vaeltaessa olet luonnon armoilla. On kuitenkin niin, että usein luontoäiti on niinkin armollinen, että tuntuisi kauhistuttavalta olla jossain muualla.
Jatka lukemista →Erämaamuotia – kuuminta hottia
Kesäkuun alun vaellus oli haastava, ainakin ilmojen puolesta. Varsinaiset haasteethan ne tulevat kulkijan pään sisältä. Mutta tässä asukokonaisuus, jolla lapinhullu selviää kuumimmistakin haasteista. Bongaatko kuvasta naamioituneen vaelluskoiran? Siellä jossain, 6. kesäkuuta 2014
Jatka lukemista →Poroaidan viertä
16.6.2014, siellä jossain.
Jatka lukemista →Enontekiön kunta tuhoaa taas
Enontekiön kunnan missio valjastaa Käsivarren erämaan luonto heinäsirkkaturismille jatkuu. Uskoisiko, mutta Enontekiöllä on tiettävästi tehty valtuustoaloite koskien virallisen moottorikelkkauran valmistelua Kilpisjärveltä Haltille. Eikä ole edes aprillipäivä. Kaikki saatani sitä on, niinkuin Hietanen sanoi Tuntemattomassa. Aiemminhan Enontekiön kunnanisät ovat suunnitelleet säilyttävänsä … Jatka lukemista →
Lapinvuokkoja
Viime kesänä yhytin suuren määrän lapinvuokkoja. Ei muutamia, vaan todella paljon. Lapinvuokon (Dryas octopetala) tunnistaa kahdeksasta terälehdestään. Se kasvaa kalkkipitoisilla tunturinrinteillä. Tässäkin paikassa olen kävellyt ennenkin, mutta en koskaan sopivaan vuodenaikaan ennen viime kesäkuuta.
Jatka lukemista →Varustehuollon aika
Kaikki oivalsivatkin eilisen postauksen päivämäärästä, ja varsinkin esitetyn väitteen yleisesti tunnetusta mahdottomuudesta, että lapinhullu kirjoittaa kuravesijuttuja: lapinhulluudesta ei voi parantua, ainakaan yhtään tunnettua tapausta ei ole. Tässä vaiheessa kevättä on syytä alkaa karistelemaan jo tomuja kesävarusteistakin ja katsomaan, että kaikki … Jatka lukemista →