Retkeilyä ja valokuvausta
Tämä blogi ei ole ollut kovinkaan blogi viime vuosina, enemmänkin satunnaisia kuvia kuin päiväkirjaa. Tämä postaus ei tuo juurikaan muutosta. Mutta. Vaikka työurani teknologian parissa on jatkunut yli 30 vuotta, en silti lakkaa hämmästelemästä kehityksen kehittymistä. Onko se kehitys hyvä …
Reilun viikon takaa; kevään ääni. Minulla ei ole nauhoitusta, mutta kun sammakoita on satoja, niin kurnutus on se, joka se vallitsee ääniympäristöä.
Raitarantuli eli rantahämähäkki, Dolomedes fimbriatus, kurvailee varhaisen kesäpäivän lämmössä. Tämä veijari on Suomen suurimpia hämähäkkejä.
Joskus joulukuussa, värjää aurinko kelopuun rungon. Ja metsänreunan puunlatvatkin. Mutta suoaukea jää varjon siniseen kuvaan. Kunnes puolenpäivän hetkenä on metsäsaarekkeellakin auringon kultaa.
Joskus joulukuussa, värjää aurinko kelopuun rungon. Ja metsänreunan puunlatvatkin. Mutta suoaukea jää varjon siniseen kuvaan.
Joskus joulukuussa, värjää aurinko kelopuun rungon.
Jostain syystä olen viimeaikoina kuvannut paljon pahkoja ja kääpiä. Vuan mikäpä hänessä.
Lahottajasieniä kaatuneen kuusen rungolla. Olisikohan tämä karvaskääpä (Postia stiptica).
Pakkasten väistyttyä hetkeksi ennen talvea, tämä myöhäinen ötökkä on herännyt väärään vuodenaikaan.