Retkeilyä ja valokuvausta
Näin loppusyksystäkään, eivät Suomen järvet ole ilman elämää. Koskelot parveutuvat muuttomatkaa varten ja laulujoutsenet näyttävät siltä, että ei ole kiire minnekään vielä pitkään aikaan. Tämän kesän poikanen on luottavainen vanhempiensa seurassa.
Heinäsorsien värimuunnokset ovat varsin yleisiä. Nämä kanelinväriset sisarukset ovat viehättäviä, eikö totta.
Sateinen ja kylmä kesä ei haittaa kuikkapoikuetta kasvamasta maailmalle. Sade ei varsinkaan haittaa yhtään!
Pikkulokit ahkeroivat ruokansa perään. Kylmä alkukesä ei auta puuhassa, ötökät ovat nyt harvassa. Lokkien ötökkäjahti keskeytyy ravintoketjussa ylempänä olevan saapuessa paikalle. Ei taida kuitenkaan olla uhka lokeille, vaan havittelee kalasaalista.
Kun paukkupakkanen kisaa virtaavan kosken kanssa, voi syntyä vaikka luonnon omaa taidetta, jossa vesi ja jää näyttävät sulautuvan saumattomasti toisiinsa.
Lisää sydäntalven nukkuvia pökkelöitä.
Muutaman viime vuoden aikana olen kuvannut usemmankin korennon pitkospuulla [1]. Missäpä olisi harsoisen lentelijän parempi lökötella lepäämässä aurinkoisena päivänä. Tämä lento ja laskeutuminen jäi viimeiseksi. Varhaisen aamuauringon loiste ei enää lämmitä. Pieni elämä on päättynyt. [1] http://paivakirja.asentopaikka.fi/2015/10/06/korento-pitkoksella/
Parin viikon takaisella kuvausretkelläni näin useampaankin kertaan, että merikotka aiheuttaa hanhiparvessa helposti melkoisen hätäännyksen, vaikkei ehkä olisikaan hanhipaistia etsimässä. Tai mistäs sen tietää, mitä ilmojen valtias miettii, tai mitä on vailla milloinkin. Järjestyksen ja rauhan palauduttua on tanner, …
Lieneekö variksilla ja merikotkilla jonkinlainen YYA- sopimus? Ainakaan mitään erimielisyyttä ei ole havaittavissa.