Retkeilyä ja valokuvausta
Lieneekö tämä parivaljakko siitä pesueesta keväisiä kiurun poikasia, joita kuvasin heinäkuussa. En tiedä, mutta samoilla rahkasammalilla lensivät nytkin. Kohtahan alkaa matka talvisijoille, mutta nämä kaverit taitavat tulla takaisin jo varhain kevähällä.
Räkättirastaille lentäminen on tietenkin normaali olotila. Ja lentäähän ne osaavat. Kurjilla on toisenlainen lentotyyli, mutta niiden matkakin on erilainen. Merihanhet osaavat myös muuttomatkojen yhteistyön. Jouhkainen taitaa laskuliidon illan pimetessä. Entä merikotka? Sekin lentää omalla tavallaan, erilailla …
Viime aikoina olen innostunut lintukuvauksesta. Se ei ole helppoa, eikä vähiten siitä syystä, että lintuja pitäisi päästä todella lähelle. En ole oikein piilokojussa kyyhöttämisen ystävä, joten kuvat ovat sitä myöten jääneet onnenkantamoisiksi. Erityisen hankalaa on lentokuvien ottaminen. Taivaanvuohen soidinlennon kuvaaminen …
Reissussa rähjääntyy. Keltasirkulla on nuttu päässyt etelänmatkalla ryvettymään.
Ihan tavallinen valkovuokko. Silti kannattaa katsoa tarkemmin, joka kevät.
Pallastunturien massiivinen profiili noin 35 kilometrin päästä kuvattuna. Ei varmaan ole kovin vaikea arvata kuvauspaikkaa?
Lokakuun alun aurinkoinen luontoretki yllätti: aurinkoa, perhosia ja korentoja!
Koska tiesin, että en jaksaisi nousta kuvaamaan superkuun aikaista kuunpimennystä aamuviideltä, illalla räpäsisin ennen nukkumaanmenoa muutaman kuvan. (Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana) Aamulla oli kuulemman ollut täälläpäin pilvistä, joten sainpahan nukkua.