Valokuvaajalla on näpit jäässä, pakkasta 30 ja rapiat päälle. Kuutamo kirkastaa järven rannat hopealla.

Virallisesti kaamos oli päättynyt jo reilua viikkoa aikaisemmin, mutta tällä Inarijärven vuonolla aurinko näyttäytyi hiihtäjälle ensimmäisen kerran tammikuun 21. päivä.

Minusta suot ovat aina mukavia. Myös marraskuussa.

Tämä suo on erityisen mielenkiintoinen, enkä tuntenut sitä ennestään. Ihan ohikulkumatkallakaan täällä ei helposti tule käytyä.

Kuka on käynyt?

Lokakuun alun aurinkoinen luontoretki yllätti: aurinkoa, perhosia ja korentoja!

Koska tiesin, että en jaksaisi nousta kuvaamaan superkuun aikaista kuunpimennystä aamuviideltä, illalla räpäsisin ennen nukkumaanmenoa muutaman kuvan.

(Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana)

Aamulla oli kuulemman ollut täälläpäin pilvistä, joten sainpahan nukkua.

Könkäät ovat kummia ja tämä se tuli kohisten ihan puun takaa.

Sain nimittäin haltuuni 1967 maalatun taulun, joka oli minulle kuin suoraan Ilmestyskirjasta. Otin näet samasta putouksesta kuvan  viime syksynä.

Tunnistaahan monikin, missä ollaan.

Mikäs tämä putous on, kuka tietää?

Kuvassa on vihjeen tapainen, jos osaa katsoa.

> Suurempi kuva

Kerran vielä kuukkelinpoika, omanvärisessään maailmassa.

Vähitellen kasvamme suuremmiksi, rohkeammiksi, vapaammiksi!