Omituinen kesäkuu pohjoisessa. Kun nousin Tenon laaksosta tunturiin kesäkuun ekan viikon lopulla, oli tunturiylängölläkin lehti puussa. Ei mitään hiirenkorvia vaan täysi lehti vaivaiskoivussakin. Tunturi oli vihreä ja aivan selvästi olin harpannut heinäkuulle. Viime vuonna samaan aikaan satoi lunta.

Hyttysiä pilvittäin ja ensimmäiset mäkärät bongasin purolaaksossa 7.6. Paarmat ilmaantuivat hyvissa ajoin ennen juhannusta.

Omituista. Kevät ja kesä yhtä aikaa.

Yönä muutamana havahduin majoitteessani omituiseen ääneen. Kuulosti hetken aivan siltä kuin joku olisi yrittänyt ahneesti juoda pulloa tyhjäksi. Ääni liikkui, joten kyseessä oli ilmeisesti lentävä inehmo. Outo ääni jatkui: kloppotikloppotikloppoti.

Unissani kuvittelin tieteiselokuvien limaisen tappisilmäisen alienin kiertämässä suota. Marsilainen yksisilmäinen suokalkkuna?

Kyseessä oli tietenkin jänkäkurppa, tuo pohjoisten aapasoiden yksinäinen ratsastaja.

Kamera on vaelluksella tärkeimpiä välineitä, ainakin minulle. Pari vuotta on harmittanut muuten hyvän Lowepron kameralaukun vyö, jonka solki jää ilkeästi rinkan ja selän väliin. Uuden Fjällräven Kajkan kanssa harmi on vielä suurempi kuin aiemmin.

Mutta ei se mitään, yksi Fjällrävenin kummallisista hilavitkuttimista pelastaa jutun. Nimittäin Kajkan olkaviilekkeissä on pikalukot, joiden tarkoitus on mahdollistaa rinkan yläosan kantamisen edessä, rinnan päällä.

Vanhoista ylijäämäosista syntyy tällainen viritys.

Pikalukkojen vastakappaleita jouduin kirjaimellisesti vähän puukottamaan, että sopivat Fjällun vastaaviin.

Kyllä toimii.

Kameralaukun vyön jätän paikalleen, että sen kantaminen ilman rinkkaa sujuu myös.

Timo Ylhäinen, Kevätsulho

Tuossa aiemmin olin sitä mieltä, että Neoair Xlite Small on ihan ok patja. Siihen lipareeseen nyt tutustuneena voin sanoa, että lausuntooni uskova tarvitsee pienen päivityksen ajatteluunsa.

Sanokaa minun sanoneen: nyt hulluus seis. Jos kaipaat kevyttä ilmapatjaa, osta Neoair Xlite Regular. Se painaa saman verran kuin vanha Neoair Medium (350g) ja siinä voi jopa nukkua.

Ja ne joiden lonkat kestävät, luottavat tietenkin vanhanaikaiseen solumuoviin. Eikä paina paljoa.

Ja nyt pieni tauko. Kestää hetken ladata toimivampi softa grammaustaudin runtelemiin aivoihini.

Olemme ihan kesän kynnyksellä ja sen aisti selvästi, kun olin pidennetyllä viikonlopulla Helvetinjärvellä ja Seitsemisessä.

Lisää kevään kuvia: Konnalammella ja Kesän kutsu.

Mielelläänhän partiokaupan myyjä minulle uudet Meindlit vaihtoi muutamaan Euroopan Unionin osanottokuponkiin.

Meindl Tunturisusi on saanut uudeksi nimekseen Ohto. Komiata, sudesta on tullut karhu. En osaa sanoa miksi, koska kenkä on täsmälleen saman kuin ennenkin. Otin puoli numeroa suurempana kuin vanhat Tunturisuteni, että varvas mahtuu saappaaseen.

Meindl Ohto uudenkarheana…

Ja vahattuna valmiina sisäänajoon.

Uudet Nokian Trek Plussat saivat alennuksen mökkikumppareiksi ennen ensimmäistäkään vaellusta. Miksikö? Antakaapahan kun kerron.

Pitkin kevättalvea, ja alkaen jo viime syksystäkin, on ollut pahoja vaivoja oikean isovarpaan tyvinivelen kanssa . Tiedän, mitä ajattelette, mutta ei se ole kihti 😉

Vaiva on pahentunut ja helpottanut, mitä milloinkin. Pääsäntöisesti oikea jalka on kuitenkin koko ajan turvoksissa sekä nivelen ongelman takia että sen takia, että olen alkanut kipeän jalan ohjaamana kävellä väärin: milloin kanta-astujana, milloin jalkasyrjällä. Ei hyvä, polvi ja lonkkakin siinä alkaa kipeytyä.

Olin jotenkin  ajatellut, että kumisaappaat voisivat olla hyvät koska niissä jalka sopii paremmin turpoilemaan. Suattaapahan se olla niinkin, mutta alkoi jo koko vaeltamisen tulevaisuus huolestuttaa.

Tänään sitten rohkaistuin ortopedille ja röntgeniin. Oikean jalan isovarpaan tyvinivel on selvästi kulunut, paskana siis, tai ainakin melkein. Ei mitenkään tavaton vaiva tämän ikäisellä jässikällä, lieneekö tunturista hankittu kun kyseessä on lapinhullu? Kipuilu saattaa paheta tai sitten jalka voi kuulemma hyvällä tuurilla muuttua oireettomaksi ajan mittaan. Mistäpä tuon tietää. Hoitona voi käyttää aluksi kevyttä nivelenpuhdistusleikkausta ja turhien hilppeiden pois höyläämistä. Jatkossa voi harkita nivelen jäykistämistä.

Mutta pariin vuoteeen ei kuulemma kannata tehdä mitään, vaan katotaan. Ei kuulostanut miltään hevostohtorilta tämä ortopedi, vaan tuntui tietävän tarkalleen mistä puhui. Viisaskin oli ja sosiaalinen kun sanoi, että on aina halunnut itsekin lähteä Lappiin vaeltamaan, mutta ei ole vielä saanut aikaiseksi.

Minullepa antoi luvan lähteä: Buranaa naamariin ja tossua toisen eteen, tiukka irvistys. Kumpparit eivät kuitenkaan välttämättä ole paras kenkä tässä tilassa, suositteli Meindlin vaelluskenkiä.

Kokeilin vanhoja Meindlin Tunturisusia jalkaan. Muuten ok, mutta turvonneeseen jalkaan kenkä on tiukka.

Rahanmenoa tiedossa.