Lehtiruska on monin paikoin varsin vaatimaton märän kesän ja syksyn jäljiltä, mutta syksyn värejä löytyy muualtakin, kuin puiden lehdistä.

Pelkään syksyä tuossa juhannuksen tienoilla. Se on semmoinen kaivertava tunne, että kesä alkaa olla jo ohi. Heinäkuu onkin sitten vuoden pahinta aikaa, jolloin joutaa hyvin kuluttamaan takapuoltaan toimistotuolissa ansaitsemassa hyvää elantoaan.

Mutta sitten, kun syksy tulee, ei siinä oikeastaan ole paljonkaan moittimista, kunhan tässä vaiheessa muistaa vielä hetkiseksi unohtaa lähestyvän marraskuun.

Huomasitteko, että metsissä on puolukkaa enemmän kuin miesmuistiin. Ahkerimmat keräävät tänä syksynä satoja tai tuhansia kiloja ja laatu on priimaa.

Siinä sitä nyt on. Tämä tavara säilyy jopa vuosia.

Onni on kuivurin täydeltä suppiksia ja torvisieniä.

Sienet kuivurissa klo 16.00, päivitystä seuraa.

—

Päivitys klo 19:00

Suppikset ovat jo melko hyvin kuivaneita. Alaritsin mustat torvisienet sen sijaan vielä eivät. Vaihdan hyllyjen järjestystä, koska ylähylly kuivattaa nopeimmin.

—

Päivitys klo 21:15

Alkaa tulla valmista. Kaikilla hyllyilla on rapsakkaa tavaraa. Jätän saaliin kuitenkin vielä tuleentumaan miedolle lämmölle.

Sitten lasipurkkeihin. On siinä aarretta kerrakseen!

Maksaisitko perinteisistä reistaskuhousuista pari tonnia? Jos ei nyt euroja, niin mummonmarkkoja kuitenkin.

Fjällräven on hinnoitellut uuden Numbers-sarjansa sellaisiin lukemiin, että vanhalta Fjällräven-faniltakin loppuu nyt happi.

Vai onko tämä joku vitsi? Tai ehkäpä uusissa housuissa on jotain ylimaallisia ominaisuuksia, joita vanha ei ymmärrä.

Taidan paikata entisistä housuista polvet ja ommella persauksen ratkenneen sauman kuntoon. Saavat sitten haudatakin minut ehjässä kostyymissä.

Pistäysin elokuussa tunturissa. Ilmoissa ei ollut tällä kertaa valittamista ja lämpötilakin oli useimpina päivinä vaellusystävällinen, eli liian kylmä öttiäisille. Parina iltana tosin näytti malliksi kunnon polttiaisräkkää.

http://www.asentopaikka.fi/hammas/2012/pictures/

Menneellä vaelluksella huomasin muutamana pakkasyönä, että vaikka untuvamakuupussini onkin pääsääntöisesti kunnossa, niin ahteria tuppasi palelemaan nukkuessani vasemmalla kyljellä. Koska oikessa olkapäässäni on sillä kyljellä nukkumista vaikeuttava rasitusvamma, niin ilmiö oli, jos ei nyt vakava, niin aikakin hieman kiusallinen.

Syynä tähän oli tietenkin se, että untuvat pussissa olivat paikoin linttaantuneet ja juuri siinä persauksen kohdalla oli sopivassa asennossa lähes kalju paikka. Untuvapussin kyseessä ollen tämä on merkki siitä, että on aika pestä ja kuivata pussi rummussa huolellisesti.

Nyt ei vaan millään viittis, ja jos jätän kevääseen, niin unohdanko asian ennen seuraavaa vaellusta?

Ja taas persittä palelee.

Lisää pahkoja, juurakoita ja mörrinkäisiä.

Erämaa vai puutarha? Erämaapuutarha?

Vaelluskoirakin ihmettelee.

Pohjoisen erämaan kalastajaa saatetaan hemmotella muillakin vedenelävillä, kuin  lohikaloilla. Ahven on herkkua pannulla ja tämä yksilö sen verran kookas, että siitä kyllä riittää yhdelle vaeltajalle syömistä.

Olen joskus nähnyt suurempiakin ahvenia, mutta en montaa kertaa! Rosellin Nikkari-puukon pituus on 19,5 cm.