Tunturin päällä tiesin valinneeni väärän reitin: lyhin ei aina ole lyhin, sen verran pitäisi minunkin jo saamenmaasta ymmärtää. Koira katsoi minua pää kierossa, naama riitteessä ja yrtti kävellessään kääntyä pois tunturin laen yli pyyhkivästä tuulesta.

Myrsky oli yltynyt purkaessani telttaa jo siinä määrin, että olin harkinnut leiriin jäämistä ja rokulipäivän pitämistä, mutta majoite oli jo hyvää vauhtia siirtymässä ahkioon, joten liian myöhäistä. Kaikkialle sekunneissa tunkeutuva puuterilumi teki ahkion pakkaamisesta mielenkiintoista. Tavallaan pieni ihme, jos sinne hankeen ei joku tavara jäänyt kevttä odottelemaan.

Hiihdin pahki luonnonpuiston rajatolppaan, joten tiesin hiihtäneeni viimassa liikaa itään. En tietenkään ollut jaksanut ottaa laseja ja merinovillahuppua repusta, joten olin vaistomaisesti kääntynyt pois tuulesta. Nyt ei muu auttanut, kuin hirveässä viimassa kaivaa suojalasit ja huppu esiin, että matkan jatkaminen oikeaan suuntaan onnistuisi. Mutta ei ollut enää pitkästi, alamäen laskeminenkin oli turvallista ilman valmistamaani ahkiojarrua, niin voimallinen oli vastaan puhaltava tuuli.

Nyt kammin lämmössä en ollenkaan kaipaa telttaan, ainakaan tällä hetkellä. Vietetäänköhön loppupäivä rokulia.

Tuulee reilusti. Yöllä on satanut jonkin verran uuta lunta ja lämpötila on plussan puolella. Olisin halunnut nukkua, mutta koira vaati ylösnousua seiskalta. Hyvä niin, aika lähteä suksille.

Eksymisiä, hankikantoa, aurinkoa, lumisadetta ja pitkä päivä takana.

Hanki kantaa vaikka saappaalla tallata, koirantassusta puhumattakaan.

Lämmintä! Sosetta ja rämpimistäkö, taas?

Mutta iltapäivä on kaunis, liian kaunis ollakseen totta. Ja kun kiipeän tunturiin, hanki kantaa. Seuraa hurha hiihto hämärtyvään iltaan: lentokeli!

Taidan olla väsynyt. Hiihtovaelluksen valmistelut on viimein tehty, mutta hiihtofiiliksiä ei ole. Osasyynä varmaan etelän jo sulaneet lumet ja rastaan laulu ulkona: on kevät. Vaikea kuvitella itseäni hiihtämässä.

Lumi sulaa pohjoisessakin melkoista vauhtia. Kerkiänkö vielä hangille?

Kuva: Ilmatieteen laitos

Paistuntureiden kohdalta sulaa uhkaavasti! Onneksi säätiedotus lupaa pakkasöitä.

Talviretken romppeet ovat maanneet eteisen rappujen alla viikkotolkulla. Kaiken pitäisi olla periaatteessa tuossa, mutta miten voin olla varma jos en tarkista. Varustelistan laatiminen on ollut pitkäpiimäistä ja puuduttavaa, ei huvita. Lista on täällä, seitsemän yöpymisen/ kahdeksan hiihtopäivän retkelle:

http://www.asentopaikka.fi/Paistunturit/2011.1/plan/varusteet.html

Sanokaa nyt, mitä siitä puuttuu.

Kohdealue on vielä päättämättä ja reitti täysin auki. Taidan jättääkin sellaiseksi. Ajan vain pohjoiseen ja hiihtelen jonnekin; tuonne noin.

Lähtöressi. Enää kolme viikkoa kevätvaellukseen.

Nyt kävi siilleensä niin, että kaikki tulevat viikonloput on buukattu. Mikä mihinki joutavaan. Viime viikonlopuksi suunniteltu keittöremontti kusi, kun pöytälevy ei tullut. Ei kulje niksmannilla juna? Lupailivat joskus.

Hana vuotaa ja hernesoppa palo pohjaan. Ahistaa.

Miksi ihmisellä ei voi olla jotain normaaleja harrastuksia?

Hyvää kevätpäiväntasausta ensi yönä klo 1:21!

Talvi on ohi!

Nuuksion Pitkäjärvella, Jäniskalliolla, on kalliomaalaus.

Kaverini “J” ehdotti männäviikolla, että kävisimme siellä hiihtelemässä ja maalauksen katsomassa. Riekuin ja pilkkasin tietysti skeptiseen tyyliini, että eihän sitä talvella, lumen  peitossa on. Ja mitä muuta.

Mutta hiihtoretki Nuuksion Pitkäjärvelle oli ollut minullakin mielessä jo pitkään, joten otin ehdotuksen ihan innolla vastaan. Kalliomaalauksesta viis.

Yön pikkupakkanen oli muuttumassa suojaksi, ilmassa oli räntää. Välillä aurinkokin pilkisteli. Vaatetus ei tuntunut sopivalta. Anorakki päällä oli liian kuuma hiihtää ja pelkkä villapaita päästi navakan tuulen lävitseen.

Pitkäjärvi on varsin tiuhaan asuttu, eteläsuomalaiseen tyyliin, mutta onhan siellä kaunista. Olimme joka tapauksessa päättäneet hiihtää Solvallan Urheiluopistolta kalliomaalaukselle , vaikka olinkin varma, että sitä ei nähtäisi.

Olin väärässä. Maalaus oli selvästi nähtävissä pystysuorassa kalliossa ja paljas lumesta.

Liika skeptisyys ei ole ihmiselle eduksi.