Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on kertoa omista kokemuksista ja valinnoista vaellettaessa kameran kanssa. Itse valokuvausta näissä artikkeleissa ei ole tarkoitus opettaa.
Ensimmäisessa osassa perehdyttiin erään vaeltajan kuvauskalustoon. Tässä osassa katsomme, miten järjestelmäkameran kanssa pärjää erämaaolosuhteissa.
Jutaava kamera
Kameran kantaminen vaelluksella on henkilökohtainen asia. Useimmille on kuitenkin tärkeintä, että kamera on nopeasti ja vaivattomasti saatavilla, kun kuvaustilanne tulee. Taskuun sopivallla kameralla tämä ei yleensä ole ongelma, mutta järjestelmäkameran kanssa asia ei ole yhtä yksinkertainen. Jotkut vaeltajat pitävät mukanaan kahta kameraa, taskukameraa tilannekuvia varten ja järkkäriä tauoilla ja leirissa kuvaamista varten, mutta itse olen luopunut tästä käytännöstä kerran sitä kokeiltuani. Paitsi, että kaksi kameraa on aivan turhaa painolastia, voi sillä huonommalla kameralla otettu tilannekuva jäädä harmittamaan, varsinkin jos se on jäänyt kokonaan ottamatta. Kompaktikamerat eivät nimittäin ole aivan niin nopeita kuvanottotilanteissa kuin järjestelmäkamerat. Lisäksi kahden kameran käyttäminen häiritsee muutenkin ja estää täysipainoisen keskittymisen järjestelmäkameran ominaisuuksien hyödyntämiseen. Tämä, jos mikä on henkilökohtaista, joten toisille kahden kameran systeemi voi sopia erinomaisesti.
Järjestelmäkameraa kannettaessa on tärkeää, että sen saa käyttöönsä parissa sekunnissa, heti kun sitä tarvitsee. Tähän on useita ratkaisuja, joista yleisimmissä kameraa kannetaan vyölaukussa tai rintarepussa, josta se on välittömästi otettavissa käyttöön.
Varta vasten järjestelmäkameraa varten tehty vyölaukku on yllättävän mukava kantaa ja tasapainottaa repun painoa hyvin. Sama systeemi toimii aivan yhtä mainiosti ahkion vetovyön kanssa. Kun kameralaukun kantta pitää auki ja kameran hihnaa kaulassa, ei kamera hierrä kävellessä ja on silti otettavissa käyttöön viiveettä.
Vain harvoissa harrastelijatason kameroissa on sääsuojaus, joten on vaurauduttava sateen varalta. Oma sadetakkini on niin iso, että sen alle sopii kameralaukku kaikkine varusteineen. Tosin sadetakin kanssa on varottava kameran huurtumista ja järjestettävä kameralle tarpeeksi tuuletusta. Yleensä tämä menetelmä on toiminut niin hyvin, että vain hyvin harvoilla vaelluksilla olen pakannut kameran pitkäaikaisen sateen ajaksi kuivasäkkiin ja rinkkaan. Olipa menetelmä mikä tahansa, on varauduttava niin, että kameran saa tarvittaessa täydellisesti kosteudelta suojattua.
Kun aurinko sitten paistaa, on hyvä avata laukkua tauolla ja asettaa se auringonpaisteeseen, jossa pieni kosteus haihtuu mukavasti tuulen mukaan.
Kamera leirissä
Jos sataa, ja varsinkin jos on kylmä, voi olla viisainta pitää kamera laukussaan linssien turhan huurtumsien välttämiseksi. Kameraan keräytyy kosteuttaa yleensä silloin, kun se viedään kylmemmästä lämpimämpään, esimerkiksi ulkoa teltan sisälle. Kamera kannattaa pitää laukussa niin kauan, että on varma lämpötilaerojen tasaantumisesta. Voi jopa olla viisainta jättää se laukkuun, ellei tiedä, että kameraan on pääsyt kosteutta. Jos kamera on kastunut, on se syytä kuivata huolellisesti. Kameran linssien puhdistamiseen on paras väline aivan tavallinen nenäliina, ei siis vessapaperi tai talouspaperi, jotka ovat rakenteeltaan karkeampia eivätkä sen takia sovi optiikan puhdistamiseen.
Hyvällä illmalla on syytä muistaa laittaa kameravälineet kuivumaan tuuleen ja aurinkoon, aivan kuten muutkin tärkeät varusteesi. Älä kuitenkaan unohda niitä ulos yöksi.
Talvivaellukset
Talvivaelluksilla kameran voi pitää aivan samalla tavalla mukana kuin kesälläkin. Lämpötilerojen kanssa on oltava vielä tarkempana, koska suojaamattoman kameran vieminen lämpimään autiotupaan voi huurruttaa kameran sisäpuoleltakin, jolloin sen kuivaaminen on hankalaa tai erämaaolosuhteissa jopa mahdotonta. Jos sinun on tuotava kamera autiotupaan yöksi, niin jätä se laukkuunsa ja ota se esillle vasta kun olet varma, että se on yhtä lämmin kuin autiotuvan ilma.
Telttamajoituksessa kameran oikea paikka on laukussaan ja ulkona ahkiossa hyvin suojattuna. Kameran voi jättää ulos myös autiotupamajoituksessa, ellei sitä välttämättä tarvitse sisällä ja on varma, että sen ahkioon jättäminen on turvallista.
Mitä seuraavaksi?
Digiaikana kuvien määrä kasvaa joskus järkytttävän suureksi. Olet ottanut vaelluksen aikana 2000 valokuvaa, mitä sitten? Mitä näyttää kavereille ja mitä julkaista netissä? Kuvien jälkikäsittely herättä myös paljon kysymyksiä. Pitääkö ja saako kuvia käsitellä, miten paljon työtä se vaatii, mitä hyötyä siitä on ja minkälaisia ohjelmia tarvitsen?
Siitä artikkelisarjan seuraavassa osassa.
