Lisää marraskuisia kääpiä ja seittejä.

Lahottajasieniä kaatuneen kuusen rungolla. Olisikohan tämä karvaskääpä (Postia stiptica).

Pakkasten väistyttyä hetkeksi ennen talvea, tämä myöhäinen ötökkä on herännyt väärään vuodenaikaan.

Pihlajanmarjoja on paljon tänä vuonna. Tilhille riittää evästä talvipakkasilla.

Metsät ovat täynnä elämää myös marraskuussa.

Vaikka monet käävät ovat monivuotisia, niin syksyllä jotkut lajit ovat silmiinpistäviä ja komean värikkäitä.

Ehkä se johtuu siitä, että kesällä kääpää ei niin helposti huomaa, mutta puiden lehtien karistessa katse kiinnittyy siihen helpommin. Olisiko tämä kantokääpä (Fomitopsis pinicola)?

Näin loppusyksystäkään, eivät Suomen järvet ole ilman elämää.

Koskelot parveutuvat muuttomatkaa varten ja laulujoutsenet näyttävät siltä, että ei ole kiire minnekään vielä pitkään aikaan.

Tämän kesän poikanen on luottavainen vanhempiensa seurassa.

Heinäsorsien värimuunnokset ovat varsin yleisiä. Nämä kanelinväriset sisarukset ovat viehättäviä, eikö totta.

Yksinäinen jouhkainen on käynyt tervehtimässä jo useampana aamuna. Ehkä nuori lintu, eikä vielä vakiintunut. En osaa sanoa. Tietääkö joku muu onko tämä nuori lintu?

Vesimittari on hankala kuvattava vaikka valoakin olisi. Se on nimittäin usein kuvaa otettaessa jo aivan jossain muualla.

Aina voi yrittää ensi kesänä uudelleen.