Eksyneen selityksiä

Tapahtui heinäkuussa 2005 Tarvantovaaralla.

- Sä kayttäydyt oudosti! PK kuulosti arsyyntyneeltä.
- Miten niin? minä protestoin.
- Kavelet minne sattuu, näkeehän tuon.
- Eiku, haen tässä vaan reittiä. Musta tuntuu, että tää kompassi ei toimi, olisko häiriöitä tai jotain. Tuon joen pitäis olla tuossa ihan just.
- Just joo, sanoit samaa tunti sitten.

Kun sitten 2 tuntia myöhemmin seisoimme suossa polvea myöten, myönsin viimein etten tiedä missä olen. Tuolloin yritin keksiä selityksiä eksymiselle: Kompasssin takeltelua, jopa magneettisiä häiriöitä. Tosiasiassa en usko, että niitä Tarvantovaaralla on, olinpahan vaan täysin sekaisin uupumuksesta.

Varoitusmerkit olivat nähtävissä ja olisin kyllä osannut tarkistaa suunnan auringosta vaikka taivas olikin osittain pilvessä, mutta jostain käsittämättömästä lapsuksesta johtuen annoin itseni kuvitella, että olimme kartassa eri paikassa kuin olimme. Ja tätä jatkui niin kauan, että eksyimmekin perusteellisesti.

Kesäkeleillä eksyminen ei useimmiten ole vaarallista, mutta liika väsyminen on. Virhe minkä teimme oli se, ettemme levänneet tarpeeksi kahden edellisen todella uuvuttavan päivä jälkeen. Kuntokaan ei ollut parhaassa terässä.

Siperia opettaa. Ja jänkä.

Muistelen tätä nyt tässä, koska sain sähköpostia jossa tiedusteltiin, onko Tarvantovaaralla tosiaan magneettisia häiriöitä. Ei, en usko. Jos kyseessä eivät olleet minuun suuttuneet maahiset, niin sitten häiriöt olivat enämpi tuolla psyykkisellä puolella.

Kiitos sähköpostin lähettäjälle myös kommenteista tämän veijarin lajinmäärityksen suhteen!

[ Lisäys 25.11.2008: Sainkin huomautuksen, että kyllähän Tarvantovaaran ympäristössä todellakin magneettisiä häiriöitä esiintyy. En kuitenkaan usko, että saan tästä synninpäästöä, mutta laitan nyt huomautuksen tähän, ettei tule jaettua väärää tietoa ]