Kuollut ajatus, kuollut blogi

Tämän blogin jutut ovat tainneet muuttua kummallisiksi. Ehkä ne ovat aina olleet kummallisia. Onkohan järkevää tai tarpeellista kirjoittaa tekofilosofista hömppää, jolla ei ole merkitystä kuin korkeintaan blogin pitäjälle itselleen.

Onko teksti, jonka jokainen ymmärtää eri tavalla, hyvä vai huono? Mikä sellaisen tarkoitus voi olla? Ainakin sen tietosisältö on vähäinen.

Viittaan tällä tietenkin edelliseen kirjoitukseeni, jonka joka ainoa kommentoija on ymmärtänyt sen eri tavalla ja jokainen täysin eri tavalla kuin mitä itse kuvittelin tarkoittavani. Nyt en enää muista mikä sen tarkoitus oli, enkä itse ymmärrä lukemaani.

Sellaisen tekstin on pakko olla todella huono.

Myös sellaisen blogin täytyy olla surkea, jossa kirjoitetaan blogista itsestään. Minulla ei tosiaankaan taida olla mitään sanomista.

Tavaroiden pakkaus on edelleen kesken. Aikaa kaksi päivää. Kohta stressaa. En muista, että lähteminen olisi koskaan ollut näin tuskallista. Ei sillä, etten haluaisi lähteä, mutta olen yksinkertaisesti kyllästynyt varustelistoihin!

Tarkoittaako se sitä, että olen lähtenyt liian usein? Saattaa tarkoittaa tai sitten ei, mutta siihen sisältyy vaara, etten ole kovin huolellinen ja jotain unohtuu.

Tästä voi vielä syntyä seikkailu!

Kommentit

Kuollut ajatus, kuollut blogi — 8 kommenttia

  1. Onko teksti huono jos se herättää ajatuksia? Vaikka ajatukset olisivatkin erilaisia? Tuskinpa. Melkein huolestuttavampaa olisi jos yksi teksti herättäisi kaikissa täsmälleen samoja ajatuksia.

    No, tunturiin siitä, niin saat ajatuksesi tuulettumaan!

    PS. Pieni paljastus, vaikka grammarin pitäisi listatakin jokainen mukaansa ottama asia, niin itse en näin tee. En ole varmaankaan koskaan tehnyt täydellistä varustelistaa. Suuntaa antavia toisinaan, viime aikoina en niitäkään.

  2. Ei minullakaan ennen ollut. Varustelista minulla oli ensimmäisen kerran vuonna 2004. Viimeistä nippeliä myöten ensimmäinen täydellinen lista oli viime kesän ensimmäiselle yksinvaellukselle. Syy täydellisiin varustelistoihin lähinnä se, että niitä on joskus kysytty, joten olen niitä nyt sitten tehnyt ja julkaissut.

    Parjäisin itse kyllä ilman, mutta jos on matkaan lähdössä esim kokemattompia vaelytajia, on täydellinen lista hyödyllinen.

  3. Listoillekin on paikkansa ja on hienoa, että moni jaksaa laatia nettiin hyvinkin tarkan listan varusteistaan. Niitä on mukava lukea.

    Varusteiden kanssa on mukava venkslata, mutta itse pakkaaminen ennen reissua tuntuu jotenkin väkineiseltä ja epämiellyttävältä. Varsin kun on kiire ja aika tehdä viimeiset valinnat siitä mitä lähtee mukaan. Spekulointi ja vatulointi omalla aikataululla taasen on ihan mukavaa.

    Nauti reissusta! Itse pääse poluilla kävelemään lääkärin arvioin mukaan vasta reilun parin viikon päästä, eikä silloin vielä puhettakaan mistään painavasta repusta… =S

  4. Unohda varustelistat. Perusta yhteen nurkkaan varustekaappi!
    Kun lähdön aika koittaa, mennään kaapille ja otetaan mitä tarvitaan.

  5. Annaskun lasken.. joo ainakin 3 isoa kaappia on täynnä pelkkiä varusteita. Loput autotallissa. Valitettvasti retkeilyvarusteet eivät pysy paikoillaan, koska käytän niitä viikoittain.

    Kaappi ei poista varustelistan tarvetta millään tavalla. Varusteluista on luettelo, josta käy ilmi se, mitä on suunniteltu otettavaksi mukaan. Se luettelo ei ole sama kaikilla reisuilla.

    Varustelistat ovat olleet kaikkein hyödyllisimpiä analysoitaessa, mitä oikeasti tarvitaan mukana.