Viimeviikkoisella Muotkan reissulla totesin risukeittimen olevan poikaa. Nuotion tunnelma syntyy hyvin vähällä puumäärällä ja sapuskat valmistuvat mukavasti. Kolmen hengen reissullla meillä oli mukana Vihen loue, joka toimi keittokatoksena ja olohuoneena. Tunnelma on aivan toista luokkaa kuin kaasulla tohotettaessa.
Keittoastioina olivat Trangian 0,9l kahvipannu, joka oli hieman pieni kolmelle, mutta menetteli, sekä trangian 1,75l kattila, jossa foliosta tehty kansi. Kaasua oli mukana pieni pullo, sekä trangian kaasupoltin. Louteen kanssa kaasuvehkeitä ei olisi lainkaan tarvittu, sillä parhaimmillaan keittelimme louteen suojassa kun vettä tuli vaakasuoraan ja tuuli oli lähes myrskylukemissa.
Mutta, mutta. Yksinvaelluksen varustesetti arveluttaa. Loue tuo kiiloineen kilon lisäpainon varustukseen. Ilman louetta taas on pakko ottaa hätävaraksi kaasupoltin ja pullo, jotka eivät tosin paina kovin paljoa.
Yksi mahdollisuus olisi jättää pois teltta ja ottaa louteeseen Vihen rankinen lisäsuojaksi, mutta tuskin tyydyn tähän ratkaisuun, arvostan liikaa kunnon vaellusteltan tuomaa mukavuutta huonolla kelillä. Jos ei ole myrskyä eikä hyttysiä, on louteessa toki parempi nukkua kuin teltassa.
Varustenysväys jatkuu.
Kommentit
Risukeitin ja perinneretkeilyn paluu — 20 kommenttia