Viime kesänä hylkäsin perinreisen kantolaitteen ja siirryin anatomic-rinkkojen aikaan. Sellainen asia, jota en olisi hevin uskonut tekeväni. Mutta joskus, kun tarpeeksi taistelee itsensä kanssa, löytää uusia asioista, joiden pitäisi olla alun alkaenkin aivan päivänselviä. Samanlainen oli aikanaan kirveen poisjättäminen. En ole sitä sen koommin kaivannut.

Kesän ensimmäisellä vaelluksella kokeilen ensin uutta Ospreys Aetheria. Sitten elokuussa kannoin samanlaista lastia Savotan Tunturisusi L:llä. Tarkoitus oli rehellisesti testata kantolaitteiden paremmuus omaan käyttöön. Kunto ei ole enää nuorukaisen ja paikat ovat kuluneet, joten täytyy ajatella tuleviakin vuosia.

Nyt kun olen asiaa sulatellut, ei mielessäni ole enää epäilystäkään. Savotan parempi kestävyys ja pakattavuus tunnearvoineen ei voita sitä muistoa, joka minulla on elämäni ensimmäisestä vaelluksesta, jolloin en kertaakaan tuskaillut rinkan painoa olkapäilllä, en edes ensimmäisenä päivänä.

Putkirinkan aika on ohi. Savotta voisi olla ekologisempi ja kestävämpi ratkaisu, mutta olen heikko, enkä enää kestä ajatusta siitä natisevasta hetekanrohjosta selässäni.

Ehkä siirryn seuraavaksi vaatteisin, joissa on ”ominaisuuksia”.