Pari vuotta sitten päätin, että heinäkuu vaellusaikana saa jäädä, enkä olekaan keskikesällä Lapissa käynyt sitten heinäkuun 2008. Vaelluspäiväkirjasta voi lukea, että viimeisellä keskikesän reissulla ötököitä oli yli oman tarpeen. Aloin kokea jonkinlaista passivoitumista ja ötököiden paljous alkoi tuntua merkittävältä vaellusmukavuutta alentaneelta tekijältä. Ehkä se johtuu iästä, koska aiemmin en ollut pitänyt sitä ongelmana, olipahan vain osa seikkailua.

Katselin vanhoja valokuvia ja muistinkin taas, miksi keskikesä oli aiemmin suosikkini. Näissä valokuvissa näkyy yksi syy. Kaldoavin soilla on heinäkuussa muutakin kuin hyttysiä.

Kukkia, linnunlaulua ja valoa, valoa, valoa.

Ei kesäkuun alussa tai loppukesässäkään mitään vikaa ole, onpahan vain erilaista. Jotenkin on alkanut kiehtoa ajatus kokonaisesta Lapissa vietettävästä vuodesta, vaikkapa keväästä kevääseen. En tiedä, miten selainen voisi edes teoriassa toteutua, mutta ainahan asiaa voi pohtia. Marraskuun pimeyteen sopiia aina muutama unelma.