Jostain syytä, vaikka huhtikuun hiihtovaellus onkin seuraavana ohjelmassa, olen mietiskellyt enemmän kesäkuun alkuun suunnittelemaani vaellusta. Ja varsinkin olen taas mietiskellyt jalkinekysymystä, sitä perimmäistä.
Kymmenen pitkää vaellusta ja lukuisia marjastus- ja päiväretkiä kestänneet nykyiset Meindlin Tunturisudet varmasti kestävät vielä yhden kesän, mutta viimeistään sen jälkeen pohjat alkavat jo olla uusinnan tarpeessa. Vaiko koko kengät? Ja jos uusin, niin mitkä tilalle?
Nettipalstoillakin on pohdittu kyllästymiseen asti vaelluskenkä/kumisaapas dilemmaa, mutta palaan nyt rohkeasti siihen. Itselläni on kokemusta tasan kaksista vaelluskengistä. Ostin 1996 Meindlin Pamirit, jotka palvelivat kymmenen vuotta, tosin varsinaisia vaelluksia ei ollut tuolloin kovin tiheään. Toisaalta, ne alkoivat vuotaa jo toisella vaelluksella, jonka jälkeen aloin käsitellä niitä surutta vahalla (mehiläisvahaa, Nikwaxia, mitä milloinkin) ja harjasin aina päältä kiiltäväksi armeijan tyyliin. Näin sain ne pitämään vettä riittävästi vaikka gorekalvo ei ollutkaan enää ehjä.
Nyt näistä uudemmista, joilla on jo kävelty enemmän kuin ensimmäisillä vain viidessä vuodessa, en osaa sanoa onko gorekalvo ehjä vai ei. Vettä ne kuitenkin pitävät. Olen kyllästänyt ne suihkeilla, Nikwaxilla ja Meindlin Sportwaxilla varmistaakseni, että eivät falskaa. Eivätkä ole falskanneet.
Nyt kuitenkin sain kuulla, että esim Sportwax ei ole tarkoitettu kengän vedenpitäväksi tekemiseen, vaikka minulla on ollut sellainen käsitys että se siihen auttaisi. Ainakin Nikwaxia mainostetaan vedenpitävyydellä. No, en tiedä, ehkä ne kalvot ovat edelleen ehjät noissa kengissä.
Ongelma on kuitenkin tämä: koska en luota gorekalvoihin, miksi hankkisin enää sellaiset kengät? Kun reppukin on nykyään paljon kevyempi kuin ennen vanhaan, niin ehkä on aika palata kumisaappaaseen.
Reilut viitisentoista vuotta itse asiassa tuli käveltyä vaellukset ihan normikumisaappaassa, joten varsinaisista vaelluskumisaappaista minulla ei ole edes kokemusta (Sievin kevytsaappaat eivät taida olla sellaiset). Nokian Kontioista sitten suoraan siirryin vaelluskenkään ja kauan olin sitä mieltä, että ne ovat ainoat oikeat. En ole enää yhtä varma.
Tretorn Sarek TT:n tyyppinen (tai Nokia Trek) jalkine on alkanut nyt kiinnostaa, koska haluaisin olla varma, että jalat pysyvät kuivina. Hengityksestä viis, vasinkin kun olen ainakin toistaiseksi hylännyt keskikesän vaelluskautena, eikä kävelyvauhtini ole kovinkaan kummoinen.
Vaelluskumisaappaistakin on vaan tihkunut tietoa, että eivät välttämättä kestä kovin kauaa. Ei ole kiva jos saapas ratkeaa tai alkaa vuotaa jängällä.
Silti olen päättänyt hankkia keväällä saappaat ja kokeilla alkukesän vaelluksella, minkälaiset ne käytännössä ovat. Katsotaan nyt, kumpi sopii paremmin jalkaan, Tretorn vai Nokia. Onkohan muita kandidaatteja?
Kommentit
Vaelluskenkädilemma – taas — 12 kommenttia