Hörhöläisiä
Jostain syystä olen alkanut kaivata keskikesän Lappia jota en ole nähnyt sitten vuoden 2008. Siitäkin huolimatta, että se on hörhöläisten aikaa.
Kirjoittaa Samuli Paulaharju kirjassaan Sompio – Luiron korpien vanhaa elämää:
”Sääskiä kyllä sait tappaa sekä paarmoja, minkä ennätit, vihattua rakkaa, joka ihanimman lapinkesän saattoi joskus tehdä tuskienpätsiksi. Sääski vielä, hyväkäs, yritti saapuessaan, maka, oikeinpuhetta inistä: »Jos en tule pietariksi, niin ei tarvitte oottaa koko kesänä.»
Jos oli sääskiä ilma sakeana,oli myös paarmoja, sokeista- ja tuppipaarmoista isoihin-,rauta- ja kurmupaarmoihin asti. Ja heidän suuri virkansa oli purra ja kiusata, minkä ennättivät, muita jumalan luomia. Elää piti heidänkin ja lisääntyä, ja elääkseen he tarvitsivat pienen pisaraisen elävää verta, kristitynkin verta.
Mutta ampiainen ei kysynyt kenenkään verta. Se vain lentää hyrräsi kuin lintu, rakenteli harmaita paperipalloja puihin ja ampua piukaisi vihamiestään myrkkypiikillä. Pelätä sitä piti.
Hörhöläinen oli vielä pahempi ja kamalampi, vihollinen. Jos sen tapoit, tuli toisia kolme yhdeksää. Tapoit ne, sait tappaa kolme yhdeksää jokaisesta.Lopulta tuli hörhöläistä aivan köytenä — kolme yhdeksää aina jokaisen surmasta. Mutta enempää ei tullut, jos sanoit ensimmäisen surmalle, oli päivä mikä tahansa:
»Tämä päivä on perjantai!»”
HYI!!! Ja sitten kun yrität syödä, ja ne ääliöt hukkuvat ruokaasi kun yrität sitä nopeasti lappaa suuhusi. Ja tunkevat suuhun ja nenään jos vain pystyvät, ja nehän pystyvät. Jäk!
– Ja sitten on se vehreys ja kukkaset.
Räkässä aterioidaan seisaaltaan ja toimitaan seuraavasti: Etene rauhallisesti tuulta vasten luskoiden samalla soppaa ääntä kohti. Ettet poistuisi liian kauas leiristä, kipaiset aina vähän valiä takaisinpäin alatuuleen. Yritä olla läikyttämättä soppaa rinnuksille.
Tai sitten keittelyt ja lusikoitavan ruuan syömiset hyttysiä pitävän teltan tai rankisen sisällä. Vai onko joku niin karu kulkija, että lähtee pahimman räkän sekaan ilman ötökän pitävää majoitetta? Kävellessä voi syödä suklaa- tai myslipatukoita käsi hyttyshatun alla.
Taidan joutua tänä vuonna pohjoiseen heinäkuun puolivälissä. Ei oikein innosta, mutta pakko on päästä. Pitää vaan toivoa, että osuisi muutama kylmä päivä…
Muutaman kerran hillat kypsyivät Lokan altaan takana niin aikaisin, että räkkä oli vielä päällä. Syöminen on tosiaan tuskallista! Varsinkin, jos ei ole väsyneenä muistanut ottaa hyttyspäähinettä pois 🙂 Jälkkärikiisseliä syödessä pinnalla rimpuili useampi inisijä. ”Et kyllä nouse!” isä tiuskaisi ja painoi lusikalla syvemmälle…Illalla saappaassa oli musta juova tapetuista itikoista.
Pari kertaa syysvaelluksen alussa elokuun lopulla hyttysiä on ollut sen verran, että rankisen puuttuessa olen viritellyt ”jussipaidan” poolokauluksesta suojan yöksi. Onneksi kylmenevät yöt pelastavat tilanteen viimeistään aamuyöstä. Vaikka rakastan Lappia, pyrin välttämään räkkäaikaa viimeiseen asti 😀