Alkukesästä taivalsin mieleenpainuvan vaelluksen Utsjoelta Kaamasmukkaan. Puolitoistaviikkoinen oli ikimuistettava, eikä kaikilta osiltaan helppo.

Selailen muistivihkoani tuolta vaellukselta: se on lähes tyhjä, eikä siellä ole lainkaan tekstiä. Vain muutama lyijykynällä huitaisten piirretty kuva vaelluksen alkupäiviltä, sitten ei mitään. En ole varma miksi, mutta tarkan vaelluspäiväkirjan pitämisen ajat taitavat olla lopullisesti ohi. Onhan tästä toki merkkejä ollut nähtävissä muutaman vuoden ajan.

Kirjoitan kyllä jotain, mutta matkan todellisuus ei ole vielä selkiytynyt ja muistiinpanojen puutteessa joudun elämään kaiken uudelleen. Luin juuri vanhan kertomukseni vuodelta 2009. Tämänkesäinen oli tavallaan toisinto, mutta kävelty toiseen suuntaa ja muutenkin täysin erilainen. Niille,  jotka odottavat täsmällistä reittiselostusta joudun tuottamaan pettymyksen: ajatukseni enteilevät erilaista vaelluskertomusta.