Syksyn aikaan
Loppusyksyn aika merkitsee lapinhullulle luopumista.
Tokihan minua vahvemmat sielut jutaavat parasta aikaa rospuuttoreissuillaan, mutta koska olen joka tapauksessa käyttänyt kaiken lomani kirkkaan kesän huumassa viimeistä päivää myöten, on nyt yksinkertaisesti tyydyttävä syksyn pimeyteen ja valmistauduttava lähestyvään marraskuuhun.
Vaikka mieli tyhjeneekin tämän hirmuisen totuuden edessä useimmista hyvistä ajatuksista, niin talven tulossa on sellainen hyvä puoli, että pimeyden tuolla puolen odottaa taas uusi kevät.
”talven tulossa on sellainen hyvä puoli, että pimeyden tuolla puolen odottaa taas uusi kevät.”
Marraskuussa tuo ei ole vielä lainkaan varmaa.
Elä sano 😯
Olen päässyt hiukan jyvälle syys- ja talviretkeilyn ihanuudesta. Jokaisella meidän vuodenajallamme on omat erityispiirteensä ja kaikki ne ovat hienoja ja tekevät luonnossa liikkumisen erilaiseksi, opettavat ottamaan huomioon erilaisia asioita.
Tunnustaudun tykkämään kaamoksesta, tykkään talvesta ja ensilumi satoikin eilen. Eikä yhtikäs hullumpaa.
Kaksi kuukautta ja päivä alkaa taas pitenemään! Se on lyhyt aika se, vallankin jos nuo lumet nyt vaan pysyisivät…:)