Kataja on pohjoisen luonnon sinnittelijä (klikkaa kuvaa, niin näet sen vähän isompana).

Katajapensas voi hyvinkin olla satoja vuosia vanha, joten sitä on syytä kohdella kunnoittavasti. Tämä ei ole nuotiotarvetta!

Miehen reiden paksuinen runko. Paljonko on ikää?

Katajakenttää Paistuntureilla.

Talveksi kataja piiloutuu suojaan pakkaselta.

 

Kolme ja puolimetrinen katajakruunu Muotkalla.

Kataja vanhenee arvokkaasti. Mikähän otus tämä on?

Onko tässä maahinen?

Tänä aamuna heräsin ja ajattelin, etten enää lähde vaeltamaan. Ajattelin luopua, että löytäisin jotain uutta.

Ajattelin luopua häikäisevistä aamuista varhaiskesän jäätävässä lämmössä. Ajattelin luopua sinirinnan taikayöstä, auringosta korkealla keskiyön taivaalla.

Ajattelin luopua taimenpuron kristallinkirkkaasta vedestä. Ajattelin luopua jännityksestä ja punaisesta kalasta näkkileivän päällä.

Ajattelin luopua verenpunaisista auringonnousuista elokuisen aamun hijaisuudessa. Ajattelin luopua keltaisen hillasuon makeasta yltäkylläisyydestä.

Ajattelin luopua, sillä se kaikki on ohi niin nopeasti, että se sattuu.

Löytäisinkö kaiken sen tilalle jotain uutta?

Ehkä minun on vain ajateltava vähemmän.

Otin valokuvan,
kanssa oman luvan

Kuvaani ma puntaroin,
sen julkiseksi toin

Aikans’ kuva paikan täytti
sitten, syvän särön näytti

Silloin kuvan sabotoin
sen hiljaisesti laatikoin

On piilos mielen peilaus,
jää menneisyyteen kaipaus

Ajattelin kirjoittaa kaipauksesta

Ajattelin kirjoittaa siitä
mikä juuri nyt on mennyttä

Ajattelin kertoa teille ikävästä

Ajattelin kertoa ajasta
silloin kun minä olin

Mutta en vaivaa teitä sillä

Koska ehkä vielä joskus
olen jälleen kerran

Tunasin tässä herätteenä Primuksen ExpressStovea.

Härpäkkeestä oli rikkoutunut pietsosytytin, joten päätin poistaa sen tarpeettomana. Dissektio ei kuitenkaan toiminut aivan siten kuten olin odottanut:  ilman pietsosytytintä Primusta olisi voinut käyttää suihkuhävittävän jälkipolttimena ja ainakin retkeilytarkoituksissa se vaikutti aivan turhan miehekäältä metallin muuttuessa punahehkuiseksi.

Jotain oli pielessä. Ilmeisesti pietsosytyttimen poistamisen jäljiltä ExpressStoven ilmanvirtaus oli muuttunut radikaalista; jäihän operaatiosta ammottava polttimen läpi kulkeva reikä, joka ei näin jälkikäteen ajatellen voinutkaan olla vaikuttamatta kaasun palamiseen.

Koska olin jo heittänyt pietson pois ennenkuin testasin uudelleen viritettyä poltinta, olin jo aikeissa luopua koko vehkeestä. Mutta sitten päätin ruuvata sytyttimen jättämään reikään sopivan kokoisen ruuvin. Kaiken järjen mukaan ilmavirtaus olisi nyt sama kuin ennen pietson poistamista.

Näin oli. Taas pelittää.

Kesä viivyttelee joskus Lapissa, mutta sitten se tulee joutuisasti. Sillä on nimittäin kiire.

http://www.asentopaikka.fi/muotka/2012/pictures/index.html

Oli kuulemma ollut Lapissa kamalat kelit alkukuusta. Moni onkin minulle surkutelut, että olipas sinulla huono tuuri säiden kanssa.

Minä en kyllä huomannut muuta kuin normaalin alkukesän tunturissa. Ymmärrän tietysti, että jos kahden asteen päivälämpötila kauhistuttaa, ei lapinvaellus alkukesästä ehkä ole oma ja oikea laji.

Valokuvia tulossa, kunhan saan kamat pesukoneeseen.

Täytyy mennä. Hyvää kesän alkua, palataan asiaan juhannuksen jälkeen.

En lupaa blogata reissusta, mutta en lupaa päinvastaistakaan.

🙂

Mikähän se on, se lapinhulluuden olemus, oikeestansa. Haluaako tartunnan saanut vain epäsosiaalisuuttaan poistua säännöllisin väliajoin ihmisyhteisön kaikenkattavasta ja holhoavastakin syleilystä, vai sisältyykö sielunsa tunturiin hukkaamisen missioon jotain dramaatisempaa, jopa ylimaallista.

Hullu itse tietenkin kokisi ylentäväksi sen, jos tämän kaiken muun järkevän toiminnan rampauttama harrastuksensa olisi muiden, tai miksi ei lajitovereidenkin, mielestä joten ylevää tai jopa sankarillista. Näinhän ei tietenkään ole.

Lapinhulluudessa ei ole mitään syvällistä; kuhan kuleksitaan.

Ja kohta taas mennään.

Iso kattilallinen hernekeittoa on taas liedellä, tunnin päästä valmiina kuivuriin.

Rinkkatavaroiden kokoonhaaliminen on myös alkanut. Missäs kaikki taas on?

On se kumma, kun mitään ei koskaan löydy.