Vaelluskenkädilemma – taas

Jostain syytä, vaikka huhtikuun hiihtovaellus onkin seuraavana ohjelmassa, olen mietiskellyt enemmän kesäkuun alkuun suunnittelemaani vaellusta. Ja varsinkin olen taas mietiskellyt jalkinekysymystä, sitä perimmäistä.

Kymmenen pitkää vaellusta ja lukuisia marjastus- ja päiväretkiä kestänneet nykyiset Meindlin Tunturisudet varmasti kestävät vielä yhden kesän, mutta viimeistään sen jälkeen pohjat alkavat jo olla uusinnan tarpeessa. Vaiko koko kengät? Ja jos uusin, niin mitkä tilalle?

Nettipalstoillakin on pohdittu kyllästymiseen asti vaelluskenkä/kumisaapas dilemmaa, mutta palaan nyt rohkeasti siihen. Itselläni on kokemusta tasan kaksista vaelluskengistä. Ostin 1996 Meindlin Pamirit, jotka palvelivat kymmenen vuotta, tosin varsinaisia vaelluksia ei ollut tuolloin kovin tiheään. Toisaalta, ne alkoivat vuotaa jo toisella vaelluksella, jonka jälkeen aloin käsitellä niitä surutta vahalla (mehiläisvahaa, Nikwaxia, mitä milloinkin) ja harjasin aina päältä kiiltäväksi armeijan tyyliin. Näin sain ne pitämään vettä riittävästi vaikka gorekalvo ei ollutkaan enää ehjä.

Nyt näistä uudemmista, joilla on jo kävelty enemmän kuin ensimmäisillä vain viidessä vuodessa, en osaa sanoa onko gorekalvo ehjä vai ei. Vettä ne kuitenkin pitävät. Olen kyllästänyt ne suihkeilla, Nikwaxilla ja Meindlin Sportwaxilla varmistaakseni, että eivät falskaa. Eivätkä ole falskanneet.

Nyt kuitenkin sain kuulla, että esim Sportwax ei ole tarkoitettu kengän vedenpitäväksi tekemiseen, vaikka minulla on ollut sellainen käsitys että se siihen auttaisi. Ainakin Nikwaxia mainostetaan vedenpitävyydellä. No, en tiedä, ehkä ne kalvot ovat edelleen ehjät noissa kengissä.

Ongelma on kuitenkin tämä: koska en luota gorekalvoihin, miksi hankkisin enää sellaiset kengät? Kun reppukin on nykyään paljon kevyempi kuin ennen vanhaan, niin ehkä on aika palata kumisaappaaseen.

Reilut viitisentoista vuotta itse asiassa tuli käveltyä vaellukset ihan normikumisaappaassa, joten varsinaisista vaelluskumisaappaista minulla ei ole edes kokemusta (Sievin kevytsaappaat eivät taida olla sellaiset). Nokian Kontioista sitten suoraan siirryin vaelluskenkään ja kauan olin sitä mieltä, että ne ovat ainoat oikeat. En ole enää yhtä varma.

Tretorn Sarek TT:n tyyppinen (tai Nokia Trek) jalkine on alkanut nyt kiinnostaa, koska haluaisin olla varma, että jalat pysyvät kuivina. Hengityksestä viis, vasinkin kun olen ainakin toistaiseksi hylännyt keskikesän vaelluskautena, eikä kävelyvauhtini ole kovinkaan kummoinen.

Vaelluskumisaappaistakin on vaan tihkunut tietoa, että eivät välttämättä kestä kovin kauaa. Ei ole kiva jos saapas ratkeaa tai alkaa vuotaa jängällä.

Silti olen päättänyt hankkia keväällä saappaat ja kokeilla alkukesän vaelluksella, minkälaiset ne käytännössä ovat. Katsotaan nyt, kumpi sopii paremmin jalkaan, Tretorn vai Nokia. Onkohan muita kandidaatteja?


Kommentit

Vaelluskenkädilemma – taas — 12 kommenttia

  1. Onko sinulla siis Sieviläisistä kokemusta? Suosittelen ehdottomasti. Tämä on nyt niin tärkeä asia, että tuon julki asti. Monta muuta asiaa on jäänyt vain omiksi ajatuksiksi.

    • Sievin kevytsaappaat ovat jalassa kolmesti päivässä koiranulkoilutuksessa kesät talvet, sekä etelän päiväretkillä. Noista nykyisistä alkaa pohja olla jo aika kulunut.

      Vähän tukevampaa ehkä kaipaisin Lappiin.

  2. Itselläni on kokemusta sekä Tretorneista että Nokian Trekistä. Tretornit (valitettavasti en muista mallia) kestivät hyvin, mutta olivat hieman ’pletkut’ eli kaipasin tukevuutta saappaaseen. Kun niiden kumi murtui monen vuoden käytön jälkeen, siirryin Nokian Trek Outlast -saappaisiin. Näin teki myös mieheni. Aivan loistavat jalassa, ja lämpöä säätelevä vuori tosiaan toimii hyvin. Jalat eivät palele edes parinkympin pakkasissa ja pohja pitää suht’ hyvin liukkaillakin keleillä. Pohja on tukeva eikä kivet ja juurakot tunnu paksun pohjan läpi. Mutta…Käytin omiani kesät talvet (koiralenkit kolmesti päivässä sekä patikointia eli kulutusta oli) pari vuotta kunnes viime kuussa molempien saappaiden kumi murtui nätisti kärjen saumakohdasta! Samoin kävi mieheni saappaille, vaikka hän käytti omiaan harvemmin kuin minä. Harmitus on suuri!! En tiedä, mistä murtuminen johtui. Oliko viime ja tämän talven pakkaset liikaa. Ehkä liian isot lämpötilaerot ulko- ja sisäilman välillä olivat saappaiden kuolinisku 🙁 Suutari levitteli käsiään eikä voinut auttaa korjaamisessa. Nyt olen itse asiassa sinun kanssasi saman ongelman edessä…tarvii saappaat, mutta mitkä?? Nokian Trekit olivat aivan erinomaiset jalassa, mutta jos kesto on noin lyhyt, niin uskallanko niitä enää ostaa?

  3. Oulast vuori on kallis ja on mietityttänyt, että onko siitä vastaavaa hyötyä. Ehkä siitä sitten on, mutta jos saappaiden elinikä on noin lyhyt, niin enpä taida siihen sijoittaa.

    Tämä kumisaappaiden hajoamisimiö jotenkin viittaa sellaiseen, että kumiseos jotenkin vanhenee ja murtuu, käyttipä saapasta tai ei. Kumma juttu.

    No. Täytyy miettiä, saappaat tarvitsen aikaisintaan kesällä.

  4. Meindlit tosiaan kestää (pl. kalvo) kauan käyttöä. Kalvonkin idea menee kuitenkin siinä, kun sen kyllästää tukkoon.

    Jos perinteisestä vaelluskenkämallista tykkää, niin taitaa noilla keski-euroopan valmistajilta löytyä kalvottomiakin malleja. Nehän pitää sitten rasvattuina ihan yhtä hyvin vettä.

    Kumisaappaissa en itse mielellään kävele niiden painon vuoksi. Toinen syy on se, että kävely käy rasittavaksi, kun kantapää pysy millään paikallaan.

    • Mulla on nuo XA pro ultrat olleet pari vuotta koiranlenkityskenkinä. Tosi hyvät tossut, mutta nimenomaan tossut. Jo kevyellä repulla jalkapohjat kipeytyvät maastossa. Mikä lienee tietysti enemmän jalkapohjien kuin kenkien vika…

  5. En nyt halua tyrkyttää noita Sievin kevytsaappaita sinulle vaelluskäyttöön, mutta suosittelisin kokeilemaan niitä Footbalance -pohjallisen (tai vastaavan) kanssa, mikäli mahdollista. Minä pidän sen alla vielä huopapohjallista, ja kävelytuntuma on yllättävän paljon tukevampi kuin pelkästään saappaan mukana tulevia pohjallisia käytettäessä. Jalkapohjani eivät ole kipeytyneet niillä saappailla ollenkaan rinkkaa kantaessa (viime sulan maan aikana enemmän kuin koskaan, kaksi kuukautta vaelluksilla, ajoittain pitkiä päivämatkoja painavalla rinkalla), vaikka edellisinä kesinä sitä ongelmaa on ollut niin tukevammilla saappailla, kuin vaelluskengilläkin, ja paljon vaatimattomammilla reissuilla. En kylläkään osaa sanoa mikä osuus siinä oli saappaiden, pohjallisten ja sen, että olen käyttänyt viimeiset puolitoista vuotta vain ohut- ja notkeapohjaisia kenkiä. Saappaiden painavuudestakin on turha puhua näiden kohdalla, ovat yli 100g/pari kevyemmät kuin matalavartiset Meindl Walesit, ja muistaakseni 300g/pari kevyemmät kuin korkeavartiset Meindlini. Varret sieviläisissä muuten ovat aivan yhtä tukevat kuin Nokian Trekeissä. Ohuella pohjalla kävelytuntumakin vakaampi, eikä pohja muljahtele sivulle. Kevytsaappaiden vuori on juuri sellainen kuin kumisaappaissa mielestäni pitääkin, eli ohut ja nopeasti kuivuva. Vuori kylläkin kuluu nopeasti pois kantapään ja nilkan alueilta, mutta en ole huomannut sen haittaavan. Lämpötilan säätelijänä toimii kaikista parhaiten aito villasukka, myös helteellä. Kaikille Kevytsaapas ei tietenkään voi olla paras valinta, mutta minä olen erittäin tyytyväinen kun ei tarvitse miettiä mitkä kengät laittaa seuraavalle (kesä)vaelluksella jalkaan. Siksi vähän innostuin…

    • Käytän niitä paljon ja minulla on niissä muotoiltu pohjallinen! Ei taida olla Footbalance.

      Pitempää reissua en ole kokeillut. Mahdollisesti se olisi ok, koska rinkan paino on entisestään laskemassa ensi kesäksi.

      Laitan asian mietintämyssyyn. Nykyiset Sievit on pohjasta sileät, joten uudet pitää kohta hankkia.

      Hyvä saapas!

  6. Moi!
    Vastaukseni tulee vähän jälkijunassa…Aloitin vaellushommat Nokian Kaira-saappailla, jotka olivat jalalleni erinomaiset. Saapas oli painava, mutta lesti ja väljä (hengittävä) varsi toimivat hyvin. Kairaa ei saanut sitten enää mistään ja siirryin Nokian Wildmarkkiin (nimi voi olla väärä). Saapas oli minulle aivan liian tiukka! Hyvä kun sain jalasta pois illalla. Kumi oli myös lyhytikäistä laatua.
    Nyt käytössäni ovat olleet Nokian Trekit ja niistä on vain pelkkää postitiivista sanottavaa! Lesti on jalalleni erinomainen ja kävelytuntuma mainio. Saappaan vuori on myös aivan loistava! Kuivuu todella nopeasti. Koska popot ovat niin arvokkaat, pidän niistä erityistä huolta: joka vaelluksen jälkeen sivelen ne huolellisesti silikonipuikolla (auton tiivisteen jäätymisen estoon käytettävä puikko). Lisäksi käytän kotioloissa Kontioita. Trekit ovat kestäneet hyvin vuosia (säilytän pimeässä omassa pahvilaatikossa). Toisen kengän pohjan ja kumin sauma aukesi kerran Muotkalla, kun jalkine jäi kiven väliin ja vedin liian voimakkaasti irti. Korjautin suutarilla ja hyvin on matka jatkunut 🙂
    Pieni selostus vielä sukkavarustuksestani: alimpana tiukka urheilusukka (Craft). Uskomaton kestävyys! Ensimmäiselle reissulle (-92) ostetut vielä käyttökelpoiset (20 viikon vaellusta+lähiretkiä). Craftin päällä äidin kutomat villasukat (siirtävät kosteuden alussukista eteenpäin). Päälimäisinä flanelliset jalkarätit (imevät kosteuden itseensä). Tauolla kumpparit pois jaloista ja rätit oksalle kuivumaan. Alussukat kuivat ja rätit ehtivät kuivua tauon aikana (ei toimi talvella!)
    20 kumpparivaelluksen jälkeen olen saanut kerran rakon jalkaan (tuli liian kiire linja-autoon erämaasta). Vähän häpeillen täytyy kumppareita riisua kämpillä, mutta en luovu hyväksi toteamastani systeemistä 😀

  7. Olen päätynyt kävelemään toistaiseksi vanhoilla Meindleilla. Retkeilybudjetti alkaa olla jo käytetty tältä vuodelta 🙂

  8. Aiheesta lisää: Lapinhulluuden ylösnousemus ja paluu vanhaan liittoon | Asentopaikan päiväkirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *