Jouluruno

Vaeltajan musta joulu

Joulunajan
liikkuu mieli vaeltajan
sateen mustaamassa
vesilammikossa

Ei oo lunta!
On joulu musta
ja tästä aattelusta
ei saa lohdutusta

Ulos katsoo vaeltaja
kulmin karsain:
”Ei mitään tule tästä
lumen ikävästä”

Pilvet riippuu
oksat kiikkuu
oravalla häntä
litimärkän’ vettä tippuu

Jo aatos pysähtyy,
huokaa sydän,
ja selkä suoristuu,
katse kirkastuu

Viel tulee kevät!
ja hanki loistaa:
se viimein
kaamosmurheen poistaa

Joulunajan
liikkuu mieli vaeltajan
jo kesän tunturissa
reppu paketissa

_____________________________

Hyvää joulua kaikille lapinhulluille ikään, sukupuoleen, elämänkatsomukseen tai muuhunkaan meitä näennäisesti erottavaan katsomatta!
_____________________________


Kommentit

Jouluruno — 5 kommenttia

  1. Oijoijoi, hieno ruono! Hyvää joulua myös sinulle!

    Ajelemme vesisaatessa aattoa viettämään, keskisuomessa pelloilla on viitisen senttiä lunta, mutta metsissä ei juuri ollenkaan, järvet sulina, aikas karmeaa.

  2. Hieno runo! Ihanaa että optimistiset ajatukset jaksavat nostaa päätään tuon litinän ja lätinän keskellä 🙂 Leppoisaa joulun aikaa, Timo!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *