Lopetin Lapissa kulkemisen. Oikeasti. Liikaa kiinalaisia turisteja, kevytretkeilijöitä titaanilusikka perseessä, ja vanhoja kaikkitietäviä rinkkasatiaisia jotka ovat varmoja että juuri heidän tarinansa on kuuntelemisen arvoinen. Luontoa Lapissa ei enää ole, on vain porolaidun ja puuhamaa. Pitäkää tunkkinne. Menen muualle. Jonnekin, jossa … Jatka lukemista
tunnetko kuinka hanget kirkastuvat näetkö kuinka valo alkaa elää ei enää niinkään kauan kevääseen … Jatka lukemista
Tänä aamuna heräsin ja ajattelin, etten enää lähde vaeltamaan. Ajattelin luopua, että löytäisin jotain uutta. Ajattelin luopua häikäisevistä aamuista varhaiskesän jäätävässä lämmössä. Ajattelin luopua sinirinnan taikayöstä, auringosta korkealla keskiyön taivaalla. Ajattelin luopua taimenpuron kristallinkirkkaasta vedestä. Ajattelin luopua jännityksestä ja punaisesta … Jatka lukemista
Otin valokuvan, kanssa oman luvan Kuvaani ma puntaroin, sen julkiseksi toin Aikans’ kuva paikan täytti sitten, syvän särön näytti Silloin kuvan sabotoin sen hiljaisesti laatikoin On piilos mielen peilaus, jää menneisyyteen kaipaus … Jatka lukemista
Ajattelin kirjoittaa kaipauksesta Ajattelin kirjoittaa siitä mikä juuri nyt on mennyttä Ajattelin kertoa teille ikävästä Ajattelin kertoa ajasta silloin kun minä olin Mutta en vaivaa teitä sillä Koska ehkä vielä joskus olen jälleen kerran … Jatka lukemista
Kesällä, ei kukaan muista kylmää talven pitkää yötä Vaikea on ymmärtää ei aurinkoa aina nää vain muisto siitä jää Kunnes syksy viettelevin värit maalaa, valon vie pimeyden tuo vähin erin Sydäntalven pimeydessä silloin usein unohtuu valo viime huhtikuun Mut talven … Jatka lukemista
Vaeltajan musta joulu Joulunajan liikkuu mieli vaeltajan sateen mustaamassa vesilammikossa Ei oo lunta! On joulu musta ja tästä aattelusta ei saa lohdutusta Ulos katsoo vaeltaja kulmin karsain: ”Ei mitään tule tästä lumen ikävästä” Pilvet riippuu oksat kiikkuu oravalla häntä litimärkän’ … Jatka lukemista
Tähän aikaan vuodesta, kun tuntuu, että kesään on äärettämän pitkä aika, en enää muista miksi haluan tunturiin. Olen unohtanut. Ensimmäisen pälven aikaan halu taas ehkä palaa, mutta miten voisin olla siitä varma juuri nyt? Entä jos en muistakkaan? Jos en … Jatka lukemista
Tänään aurinko paistoi kirkkaasti ja häikäisi silmiä. Iltapäivän katu oli kuiva ja hiekka pölysi tietöiden jäljiltä. Laskevan auringon säteet näyttivät valaisevan keväistä aamua vaaleanvihreiden lehtien välistä. Vain hetken ajan aistin lähestyvän vaelluksen tuoksun ja kuulostaa aivan siltä, kuin vesi virtaisi … Jatka lukemista
Vaellusta ei kai koskaan voi tehdä täysin vapaaksi. Sellaiseksi, joksi se on tavallaan tarkoitettu, jollainen sen ilman muuta pitäisi olla. Vaelluksen rajoittavin tekijä on aika. Olen aina mieltänyt vuodenajan kierron ympyräksi, jossa kesä on jostain syystä alhaalla. Aika kiertää vastapäivään … Jatka lukemista