Sieniaarre
Onni on kuivurin täydeltä suppiksia ja torvisieniä.
Sienet kuivurissa klo 16.00, päivitystä seuraa.
—
Päivitys klo 19:00
Suppikset ovat jo melko hyvin kuivaneita. Alaritsin mustat torvisienet sen sijaan vielä eivät. Vaihdan hyllyjen järjestystä, koska ylähylly kuivattaa nopeimmin.
—
Päivitys klo 21:15
Alkaa tulla valmista. Kaikilla hyllyilla on rapsakkaa tavaraa. Jätän saaliin kuitenkin vielä tuleentumaan miedolle lämmölle.
Sitten lasipurkkeihin. On siinä aarretta kerrakseen!
Kuivattu sieni on parasta herkkua.
Oletpas ollut onnekas ja ahkera metsässä! 🙂
Aivan mahtavaa retkiruokaa esim., kun on kevyttä ja helppoa lisätä muihin mössöihin.
Olenpa lähes kade sinulle sienistäsi, täällä kun ei ole suppiksia, eikä kantarellejä, oikeastaan muita en osaa käyttää.
vesi tulee kielelle, kun nakee sienipurkit, onnellista syksyn aikaa siella. Palasimme Floridasta, minun mail on hacked, onkohan sinnekin tullut spam mailia?, Virpi.
Mahtava saalis, nyt tuntuu metsät olevan täynnä suppiksia ja torvisieniä. Saisi niin paljon kun vaan jaksaisi kotiin kantaa. Mutta mikä on tuo kuivuri? Olen nimittäin itse tuskaillut kuivauskapasiteetiin puutteen kanssa kun näin syksyisin tuota kuivattavaa olisi vaikka kuin.
Kuivuri on Sopu. Siitä on juttua täällä
http://www.outa.fi/joomla15/index.php?option=com_content&view=article&id=324&Itemid=83
Hieno homma! Olen testaillut tehdastuotteita, joihin kuivasienet parhaiten istuisivat tuhdin aterian luomiseksi, ja Gallo Risotto Pronto on osoittautunut erinomaiseksi. Pakkauspaino 175g, sienia reilusti lisaamalla syntyy tasapainoinen lopputulos, joka on kahdelle runsas ja mukana on kuivattuja porcini-sienia, jotka maultaan sekoittuvat mukavasti suomalaisiin.
Mulla ei ole kuivuria, ja erakampan hyllyjen ja penkkien paalle olen ostanut pubeissa lasien kuivatukseen kaytettavaa nylon verkkoa: sienet saavat ilmaa kaikille pinnoilleen, eika jaa myoskaan paljon siivottavaa, kun nailon on helppo huuhtoa.
Vasta ensikaudella menee kokeiluun, mutta mahtaakohan kampan 15-20 asteen lampotila riittaa kuivatukseen, vai astuuko mukaan jo luonnontuotteen normaali hajoamisprosessi?