Netissä, harrastus- ja keskustelupalstoilla, on mukava vaihtaa mielipiteitä ja viritellä yhteistä asiaa. Mutta ongelmaksi muodostuu kommunikaatio tai oikeammin sen puute. Meneeko viesti perille?

Yleensä tästä ei muodostu kuitenkaan ongelmaa, joska useimmat ihmiset eivät jaksa murehtia jostain, mitä eivät ymmärrä tai hyväksy. He ainostaan hymähtävät äkillisen myötähäpeän vallassa, mutta unohtavat asian sitten. Ja hyvä niin, koska valtaosa mitä netissä on kirjoitettu on vähintäänkin turhaa ja vain harvoin sisältää mitään oikeaa asiaa tiedosta puhumattakaan.

Hyvänä esimerkkinä on tämä blogi. On vaikea kuvitella näiden kirjoitusten antavan mitään hyödyllista lukijalleen, poikkeuksena ehkä kirjoittajansa kanssa samanmieliset retkihörhöt. Marginaaliatekstiä siis, tämäkin päiväkirja, ja on hyvä, että se on suurimmalle osalle netinkävijöistä yhdentekevä.

Toisaalta netissä luuhaa kaikentietävä totuuspoliisien joukko. Nämä nillittäjät kauhistuvat jokaista epätotta ja mielestään perustelematonta asiaa niin, että katsovat velvollisuudekseen ottaa siihen kantaa, ettei harhaoppisuus vain pääsisi leviämään ja tartuttamaan kanssaihmisiä. Ja kauhistus, vielä pahempaa, kontaminoimaan totuuspoliisia itseään!

Nettinillittäjien on hyvä muistaa, että stressihormooni veressä ei tee hyvää ja pipoa voi joskus löysätä ilman, että maailma tuhoutuu. Yritän itsekin joskus noudattaa tätä ohjetta, vaikka kierrokset usein turhaan nousevatkin yli turvallisen rajan.

On toki myönnettävä, että ei ole mitään niin arsyttävää kuin se, että joku syö taskurapuja väärin!