Nahkapoutaa Ruktajärven tiellä
Sade taukosi heti kun pääsimme eroon bussillisesta niksmanneja. Tuuli navakasti, mutta kävellessä joutui kuitenkin ottamaan takin pois, joten ei tullut pelkäämääni räntäsateessa vaellusta, jonka takia olin osittain valinnut Ruktajärven suunnan. Arvelin, että ainakin sinne selvitään koiranpennun kanssa kelissä kuin kelissä.
Nyt perillä on suorastaan lämmin ja aurinko paistaa. Parempaa keliä voisi tuskin toivoa. Jäämme tähän ja jos tulee porukkaa, nukumme teltassa pihalla. Olin suunnitellut, että vaeltaisimme vielä 6 km vanhaan asentopaikkaani, mutta lähtö venyi suunniteltua myöhäisemmäksi ja luulen tämän riittävän tälle päivälle.
Kämpän ainoa kattila vuotaa ja kaasuliesi lyö lieskaa, parempi ottaa oma kattila käyttöön.
Olen aiemmin käyttänyt kämppiä harvakseltaan tai oikeastaan en ollenkaan. Nykyään alkaa tämäkin laji jo sujua ja kämppäöitä kertyy. Yöpymisen edellytyksenä on tietenkin, että kämppä on tyhjä. Ellei, poistun nykyäänkin välittömästi horisonttiin.
Niin kovasti tekee lukiessa mieli tunturiin, että pahaa tekee. Perkele! Vielä pari viikkoa… Itikoitakaan ei varmasti vielä ole, parin viikon päästä voisi jo ollakin.
Itselläni on tuo kämppien käyttö mennyt toisinpäin: ennen nukuin niissä useammiin, nykyään harvemmin ja mieluiten vain silloin kun kämpässä ei ole muita.
Hienoa, että aurinkokin pilkahtelee. Koiralle on varmasti mukava kullkusää, tuommonen vähän viileämpi. Yhdyn Korpijaakon mielipiiteeseen,,, että mieli tekee tunturiin jotta pahaa tekee… mulla ei vaan ole mahkuja lähtiä kun ehkä syksyllä…Joten nauttikaapa te minunkin puolestani maisemista ja kulkemisesta.