Astun polulta. Vaikka se keino ei vienytkään minua minnekään, pidätän itselläni oikeuden valita pienetkin mutkat, kompuroida oman reittini ja tuntea harhailuni seuraukset. Naen oman reittini. Haluan kulkea kiirehtimättä astumatta toisen jalanjälkiin, vaikka se olisikin illuusio. Haluan tuntea erämaatuulen yksin, vaikka … Jatka lukemista →
Ironian tai sarkasmin käyttö nettikirjoittelussa on vaikeaa, se välittyy varsinkin satunnaiselle lukijalle lukijalle erittäin huonosti. Siksi ehkä se täytyisi kokonaan lopettaa. Vaikka sanotaankin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, tuntuu siltä, ettei ainakaan netin keskustelupalstoilla kannata yrittää harrastaa mitään … Jatka lukemista →
Etäbloggaussysteemin testi. Kuvien liittäminen toimii viiimein. Laitan kännykameralla otetun, mutta systeemin pettämisen takia lähettämättä jääneen kuvan leirintäalueelta kesäkuun alusta. Kuvanlaatu ei taida huikaista, mutta kyllä tämä on tyhjää parempi.
Jatka lukemista →Ajattelin, etten mene sisälle koko juhannuksena, paitsi saunaan. Enpä olekaan juuri mennyt, vaan majoittunut rantakoivun alle pystyttämääni louteeseen. Hyttysiä on, mutta niistä viis. Laulurastas säveltää koko yön ja lehtokurppa kiertää kierrostaan. Ulkona on hienoa nukkua. Paitsi että.. .. laulurastas kuuluisi … Jatka lukemista →
ihminen laiturilla jussiaattona kossupullo takataskussa ota vaan mutta älä liikaa ethän tänään vesille? soutelet sitten myöhemmin ihminen ihmettelet mikä on olentosi tarkoitus et saa sitä selville tänään mutta mieti vaan silti ehkä etsiminen on kaikkein tärkeintä ihminen soita ystävälle keskikesän … Jatka lukemista →
Näin erämaasta palanneena joutuu jälleen kerran todistamaan jokaiseen moderniin asuntoon tai mökkiin sijoitetun posliinituuban ihmettä. Se imaisee ihmisolennon lopputuotteen ja toimittaa sen jonnekin, ties minne, ilman että ihmisolento näkee siitä vilaustakaan. Ei tule mahdollisuutta tutkia teennöksen tarkempaa koostumusta tai sitä, … Jatka lukemista →
Vielä tämän verran virtaa kännykän pattereissa: Viimeistä aamua Luomusjärvillä virkistää lumisade. Ei mitään vihmoilua, vaan kunnon hiutaleita. Sitten yhtäkkiä aurinko paistaa. Vaelluskesä on parhaimmillaan!
Jatka lukemista →Maantie lähestyy uhkaavasti. Teemme sille kuitenkin tepposet ja koukkaamme Luomusjärvien taakse viimeiseen leiriin. Ruktajärvi saa jäädä kokonaan väliin, epäilen että nyt siellä on väkeä. Retki-lehti on kuulemma mainostanut kesäkuun alkua hyvänä vaellusaikana, näin kuulin eräältä vanhemmalta vaeltajalta poiketessani Njavgoaivin tuvalla … Jatka lukemista →
Aamulla sinirinta palaa pihapuuhun kilauttelemaan. Se oli järjestänyt meille ohjelmaa eilen ennen puoltayötä. En ollut kuvannut ainoatakaan lintua koko matkan aikana, melkoinen ero vuodentakaiseen verrattuna, jolloin lintukuvia tuli kyllästymiseen saakka. Muutoksen syylliseksi epäilin Varrea, joka on kyllä ollut hyvä matkakumppani, … Jatka lukemista →
Viimevuotinen ”puutarhaleiri” näyttää yhtä houkuttelevalta tänäkin vuonna: katajainen kenttä puron varrella, taustalla tunturikoivuja kasvava kukkula. Tähän olin ajatellut tulla jo huhtikuun hiihtovaelluksellä, mutta se ei totetutunut. Koira puree kuivaa katajanoksaa. Jostain syystä se on mieltynyt juuri katajiin. Olisi repinyt oksia … Jatka lukemista →