Pennun kanssa vaeltaminen saattaa olla haastavaa. Polulla kaikki sujuu enimmäkseen hyvin, mutta risukot ja suot ovat eri asia. Olen yrittänyt opettaa pentua kulkemaan edellä ja tottelemaan ”oikea” ja ”vasen” komentoja. Komentojen hallinta on vielä hakusessaan, mutta kyllä se siitä.

Suurimman ongelman taluttajalle tuo pennun äkkiryntäykset lintujen ja sen sellaisen perään. Vaikeinta on suolla, jossa koira menee ketterästi mättäältä mättälle, mutta isännälle tahti on aivan liian hektinen. Kun sitten yhtäkkiä pikkulintu lähtee koiran nenän edestä ja pentu ryntää, lannevyöhön kiinnitetty alumiinihaka oikenee ja irtoaa. Lintu lennättää koiraa joka kuule mitään. Onneksi hihna tarttuu vaivaiskoivikkoon.

Kovat oli Varrella menohalut tänään, nyt jo aivan puhki, makaa koivun alla kuin kotonaan. Telttaan ei halua tulla.

Edetty matka ei ollut huimaava, mutta täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hihnan kiinnitys on tarkistettava huomiseksi.