Viimevuotinen ”puutarhaleiri” näyttää yhtä houkuttelevalta tänäkin vuonna: katajainen kenttä puron varrella, taustalla tunturikoivuja kasvava kukkula. Tähän olin ajatellut tulla jo huhtikuun hiihtovaelluksellä, mutta se ei totetutunut.

Koira puree kuivaa katajanoksaa. Jostain syystä se on mieltynyt juuri katajiin. Olisi repinyt oksia pystykatajista, mutta en antanut vaan hain sille kuivan juurakon touhuttavaksi.

On lämmintä. Tunnistan sen selvästi siitä, että en välittömästi leiriin saavuttua hamua pipoa päähäni. Lämpömittari näyttää reilut kymmenen astetta.

Tänään on ollut huono olo ja veto on poissa, päätä särkee. Viime yönä tunsin ikäänkuin vilpunväreitä, vaikka pussini on todella lämmin näihin oloihin. Nyt ruokailun jälkeen väsyttää tolkuttomasti.

(Ainoa paikka koko vaelluksella, jossa ei ole kentää. Kiipeän vähän korkeammalle paikalle lähettämään tämän viestin.)