Näin erämaasta palanneena joutuu jälleen kerran todistamaan jokaiseen moderniin asuntoon tai mökkiin sijoitetun posliinituuban ihmettä. Se imaisee ihmisolennon lopputuotteen ja toimittaa sen jonnekin, ties minne, ilman että ihmisolento näkee siitä vilaustakaan. Ei tule mahdollisuutta tutkia teennöksen tarkempaa koostumusta tai sitä, toimiiko suoli tällä viikolla reippaasti.

Toisin on vaelluksella, jolloin loppusijoitusta joutuu miettimään hyvinkin tarkasti ja ottamaan siitä itse vastuun. Autiotuvan huussiin rykäiseminen on vastuun pakoilua, emmekä puutu tähän vääräoppisuuteen tässä, vaan pohdimme aitoa toimitusta erämaaoloissa.

Usein vaeltajalle tulee kiusaus viivytellä tarvetta, jättää huomiseen, hautoa lihaksi. On kuitenki vaelluksen onnistumisen kannalta helpompaa tarttua heti reippaasti asiaan.

Maasto asettaa omat haasteensa, samoin kuin sää, hyttysistä ja paarmoista nyt puhumatttakaan. Kokemus on tässäkin valttia. Etevä vaeltaja näkee jo kaukaa toimitusta helpottavan kivensyrjän tahi tunturikoivun hangan.

Räkkäaika asettaa omat äärimmäiset haasteensa, kun tuhannet verenhimoiset lentiäiset ovat valmiina iskemaan mihin tahansa, johon jää neliömillimetrikin paljasta pintaa. Vaatii äärimmäistä stooalaista kuria suorittaa toimitus loppuun näissä oloissa. Vähemmän kurinalaiselle vaeltajalle ei usein jää muuta keinoa, kuin ”tehdä valmiiksi”, niin ei tarvitse muuta kuin pudottaa. Jos kaikki eivät nyt aivan punttiin asti tohdi esivalmistellakaan, niin ainakin on pidettävä huoli siitä, että ”on piipussa” ennenkuin housut lasketaan alas. Lopputyhjennyksiin tuskin on aikaa, sinisten ajatusten miettimisestä nyt puhumattakaan.

Toisin on posliinituuban omistajalla. Siinä sopii miettiä maailman murheita, lukaista hesaria, ratkaista Lähi-idän kriisi tai vaikkapa soittaa etydi huuliharpulla.