Ironian tai sarkasmin käyttö nettikirjoittelussa on vaikeaa, se välittyy varsinkin satunnaiselle lukijalle lukijalle erittäin huonosti. Siksi ehkä se täytyisi kokonaan lopettaa. Vaikka sanotaankin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, tuntuu siltä, ettei ainakaan netin keskustelupalstoilla kannata yrittää harrastaa mitään kevyen kenttävittuilun tapaistakaan. Vaikka palstojen tosikot kaikkienalojaneasiantuntijat eivät heräisikään vastauslitanioineen, voi oikeasti pahoittaa jonkun mielen vaikkei olisikaan ollut tarkoitus.

Lisäksi palstakirjoittelu jättää nettiin lähes ikuisen jäljen. Kaikkein noloimmatkin kirjoitukset jäävät roikkumaan hakukoneiden epätosimaailmaan kunnes aurinko sammuu.

Omassa blogissa on helpompaa. Saa kirjoittaa mitä lystää ja epämieluisat kommentit voi jättää roikkumaan bittiavaruuten ikuisiksi ajoiksi. Vaihtoehtoisesti voi bloggaaja estää kommentoinnin kokonaan. Tämä on tietenkin pelkurimaista puskista huutelua.

Mutta se oikea asia. Päivä päivältä joutuu toteamaan saman. Vaeltajille on nykyään tärkeämpää se, että merkkivaatteet ovat sileät ja siistit ja kattilat kiiltävät, kuin varsinainen luontokokemus, vaikka sehän se tässä se varsinainen tarkoitus oli.

Nyt joku älähtää, että ei hyvä varustus luontokokemusta pilaa vaan tekee vaeltamisesta nautittavampaa. Näin tietenkin on. Mutta jos joutuu miettimään nanomillimetrin nokikerroksen vaikutusta titaanikattilan lämmönjohtavuuteen tai pohtii likaantumisen vaikutusta gorepellehousujen kestävyyteen, minä puhallan pelin poikki.

En muuten yhtään epäile, ettei jollain olisi myös se vaellusilitysrauta mukana.