30 vuotta kotkaepäonnea – ja muutos
En ole koskaan aiemmin nähnyt lapinretkilläni maakotkaa, saatikka kuvannut. Vanha valkopäinen merikotka näyttäytyi viime elokuussa Muotkalla, mutta Aquila Chrysaetos on pysytellyt minulta piilossa.
Paistuntureilla tuli muutos. Nuori kotka kierteli ympärillä pitkän aikaa. Valitettavasti ei tullut lähemmäksi ja 300 millisellä käsivaralta otetut kuvat ovat enimmäkseen mitä sattuu. Parhaaksi osoittautui kuvasarjan ensimmäinen.
Sinua on onnestanut saadessasi kuvaan maakotka, moni ei onnistu edes näkemään. Aakenukset taivaalla olen nähnyt mutta pikkukameralla ei onnistu kuvaus.
On ne upeita lintuja!
Olen nähnyt 2000-luvulla lähes joka Lapin reissulla kotkan, mutta sitä selittää enemmän lintuharrastustaustani. Usein ne lentävät niin korkealla, että havaitsemista auttaa taivaan ”haravoiminen” kiikareilla.
Viime vuosina olen Lapissakin nähnyt useammin meri- kuin maakotkan. Viime elokuussa oli käsivarressa hieno tilanne, kun oli yhtä aikaa näkyvissä merikotka, piekanapari sekä tuulihaukka.
Kuvan kotkan värityksen perusteella kääntyisin vanhan kotkan puolelle, sillä nuorella linnulla on pyrstön tyvessä ja siivissä valkoista. Vanha kokko on tasavärinen, mitä se näyttää olevan hienossa kuvassasi. Sulkien tuvet muuttuvat tummiksi iän myötä.
Osasyy siihen ,että et ole nähnyt kotkia usein, on varmasti vaellusmaastosi; paljakalla pesäpaikat ovat harvassa. Seudut, missä vankat mäntymetsät peittävät laaksoja, tuota hienoa kuningaslintua näkee joka reissulla.
Mie luulen, että en ole juurikaan tullut tähyilleeksi taivaalle.
Mielestäni tuolla on siivissä valkoista, mutta enpä ole asiantuntija, joten voi olla vanha lintu sitten.