Kesällä, ei kukaan
muista kylmää
talven pitkää yötä

Vaikea on ymmärtää
ei aurinkoa aina nää
vain muisto siitä jää

Kunnes syksy viettelevin
värit maalaa, valon vie
pimeyden tuo vähin erin

Sydäntalven pimeydessä
silloin usein unohtuu
valo viime huhtikuun

Mut talven jälkeen
kevään sulosuu
uuteen hymyyn mutristuu

Ja hangen päällä
loistaa kirkas valo
Kiire! Kevät tulee!

Ja aika kääntyy
valon yöhön
jää talven muisto uneen