Kevät on hulluille vaikeaa aikaa. Jostain kumman syystä kaamosmasennuksen taittuminen aiheuttaa pään sisälmyksissä ikävämmän tunteen kuin itse kaamos. Liekö kuvittelua koko juttu, mistä minä tietäisin.

Mutta eikö tämän pitänyt olla lapinkävijän päiväkirja ja nimenomaan vaelluksiin keskittyvä päiväkirja? Mutta katsokaas, en ole ollut oikealla vaelluksella 2 vuoteen. Miten siinä nyt niin kävi?

Joskus tapahtuu asioita, joille ei voi mitään. Sitten tapahtuu lisää asioita, joille ei voi mitään ja kaikki muuttuu. Ja aika, se juoksee kuin hirvi. Se, etten olisi ollut vaelluksella kokonaiseen kahteen vuoteen, on viime vuosina ollut poissuljettu ajatus. Kunnes nyt.

Ja nyt huomaan, että ajatus erämaan yksinäisyydestä pelottaa minua. Siksi on viimein lähdettävä, muuten unohdan itseni.

___

Jo kymmenisen vuotta ja parikymmentä vaellusta palvellut Marmotin Sawtooth on tullut siihen pisteeseen, etten saa sitä enää pesemällä entiselleen: untuviin jää ohuempia kohtia ja persittä palelee jos sattuu kääntymään väärälle kyljelle. Siksipä mukaani tarttui uusi pussi.

Taas on kehitys kehittynyt: Marmot Plasma 15:n lämpöspeksit (Comfort M -8°C) ovat suunnilleen samat kuin Sawtoothilla ja painoa mukavat puoli kiloa vähemmän. Ainakin valmistajan mukaan, mutta mitä sanoo puntari?

• Plasma: 955g
• Sawtooth: 1430g

Ei paha. Vaikka painot ovat suuremmat (kuljetuspussin kanssa) kuin valmistajan ilmoittamat, tulee painoaeroa se puolisen kiloa. Se on alku.

Nyt on nimittäin taas niin, että reppuni on päässyt viime vuosina paisumaan liian painavaksi. Pitäisi keventää, ainakin pseudogrammata.

Mitenköhön senkin taas tekisi?

[1] https://paivakirja.asentopaikka.fi/2010/05/27/kevennys-ohi-mission-complete/