Kansallispuisto – metsäluonnon eläintarha
Repovedellä viikonloppuna oli aikaa pohtia minua aiemminkin askarruttanutta asiaa. Sitä, onko kansallispuisto aina luonnon parhaaksi. Kansallipuistojen perustamisella on käsittääkseni tarkoitus suojella pysyvästi merkittäviä luontokohteita, mutta joskus on helppo saada vaikutelma, että tarkoitus on aivan toinen.
Keskustelin asiasta parin paikallisen naisen kanssa. He olivat sitä mieltä, että ennen kansallispuiston perustamista alue oli rauhalllinen ja viihtyisä. Kansallispuisto toi retkeilijöiden joukot, pussikaljaporukat ja hiihtobaanat. Repovedelle on tosiaan vedetty leveitä kulku-uria maastoon talvista luisteluhiihtoa varten. Pitäähän hiihtäjille olla myös asianmukaiset lämmittely- ja makkaranpaistopaikat, tästä on käsittääkseni tulossa sellainen:
Vaikka alkuperäinen tarkoitus on suojella luontoa, jää minulle joskus toisenlainen mielikuva asioista, mutta vika voi hyvinkin olla vain minussa. Mielikuva on tämä: kansallispuistoissa kulkee myös porukkaa, jotka eivät tulisi sinne ilman ”palveluja”, merkittyjä polkuja ja käymälöitä, tulipaikkoja, hiihtobaanoja. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta osa tästä porukasta ei selkeästi välitä siitä mitä on katsomassa tai että sailyykö se muuttumattomana heidän käyntinsä jälkeen. Itse asiassa näytää siltä, kuin kansallispuistoja tarkoituksella kehitettäisiin elämyspuistoiksi, ei aidoiksi luonnonsuojelukohteiksi. Itse metsä kuristuu pienemmäksi ja pienemmäksi yhä uusien polkujen ja hiihtourien paineessa.
Kyllähän Repovedellä kannatti käydä, siellä on lukemattomia luonnonkauniita paikkoja. Edes Pahkajärven ampuma-alueen kranaatinheitintuli ei onnistunut horjuttamaan mielenrauhaani, mutta jos joku minua enemmän arsyttää kuin turha roskaaminen, se on nuoren miesporukan humalainen kailotus kesäillassa.
Turvat tukkoon luonnossa!
Niin, kansallispuisto voi olla rauhallinen, mutta tässä tapauksessa sinne on haluttu eteläsuomalaiset rakennetulla palveluvarustuksella. Nuuksio ei ole riittävä, kun kaikki eivät sinne sovi, eikä sitä aina voi samaan paikkaankaan mennä. Ilman palveluvarustusta Repovesi olisi rauhallinen (ja jos pikkuisen kääntää sitä kranaatinheitintulta, niin vielä rauhallisempi).
Olisi tietenkin rauhallisempi, jos minäkään en olisi mennyt. Yritin kyllä oleskella huomaamattomasti 😉
Niin. Luonnonpuiston tarkoitushan on selvästi suojella luontoa ja yleensä se toteutetaan aika yksiselitteisesti. Mutta kansallispuistoon liittyy muitakin tarkoituksia: pitäisi saada se luonto mahdollisimman monen koettavaksi ja ihailtavaksi. Valitettavasti tuo johtaa usein eturistiriitaan luonnon suojelemisen ja säilyttämisen kautta. Kun tehdään ”luonnon kokeminen” liian helpoksi, malliin Pekkarinen, ei ole enää luontoa koettavaksi… Ja mitä siitä sitten jää jäljelle? Joukko laavuja, huusseja ja tulipaikkoja hyvien metsätieyhteyksie varralle ja noilla vierailee vain pussikaljoitteleva nuoriso mopoillaan…
Valitettavasti tuollaista tapahtuu. Jos luonto tuntuu katoavan kun polut ja laavut ovat täynnä väkeä, ei luontoa saada riittämään yhtään enempään lisäämällä polkuja ja laavuja.
… Valitettavasti sitä myös joskus sortuu itse tietämään parhaiten miten luonnossa tulisi toimia ja mitä pitäisi tehdä, että asiat olisi mallillaan. Mutta saahan sitä tietää, jos ei kauhean kovasti muille huutele? 😉