Vaelluksella peseytyminen voi joskus olla haasteellista. Tai ei se oikeastaan haastellista ole, Sen kun hoitaa alta pois vaan, kerran se vaan kirpasee, mutta joskus kynnys muodostuu korkeaksi. Olen yleensä pakottanut itseni peseytymään päivittäin, olosuhteista riippumatta. Nyt kuitenkin oli päässyt käymään niin, että en ollut peseytynyt kolmeen päivään.

Ruktajarvellä oli aivan liian mukavaa ja peseytyminen aivan liian helppoa. En viitsinyt. Ahkojohkalla ajattelin, että eipä tuo nyt kovin likaiselta vielä tunnu. Kylmä ilma saattoi ohjata ajatuksiani. Enkä viitsinytkään.

Tänään sitten totesin, että olisi myöhästyneen iltapesun aika. Leiri on kuitenkin sulavesipuron varrella, eikä puropahanen kauheasti houkuta peseytymiseen. Siksi sorruin perin neitimäisen tekoon. Keitin kaksi litraa vettä, jotka sekotin kuivasäkissä tunturipuron jääkylmään veteen. Sitten suihkuun, ei edes hyttysiä kiusana.

Eihän ennen aikaan tämmöisiä harrastettu. En tarkoita veden lämittämistä, kyllähän eräjäärä saunassa kävi, mutta jaksoi odottaa sitä parikin viikkoa. Vaan mikä ettei se nykyääkin menisi, on vaan niin neitimäistä tämä nykyretkeily.

Eikä se haju muuten mitään haittaisi vieläkään, mutta kun silmiä kirvelee.