Mietin joskus, miksi ihmisten on vaikea tehdä mitään yhdessä. Johtuuko se kommunikointiongelmasta, vaikeudesta esittää asia niin, että vastapuoli ymmärtää tavoitteen samalla tavalla. Vai johtuu se siitä, että esityksen asia on ”jonkun toisen ongelma”, joka on muille kuin esittäjälle näkymätön. Vai kenties siitä, että meillä ihmisillä on alitajuinen muutoksen melko. Parempi tuttu paha kuin potentiaalisesti tuntematon hyvä. Siksi vastustamme muutosta.
Energiapolitiika on hyvä esimerkki. Joku vastustaa ydinvoimaa, koska ei ymmärrä miten se voisi olla turvallisesti hallittavissa. Toinen vesivoimaa, koska se tuhoaa luonnontilaiset joet. Kolmas vastustaa tuulivoimaa, koska se ei riitä korvaamaan nykyisiä energianlähteitä.
Luonnonuojelua nyt ei kannata edes mainita, sitä vastustaa aina joku. Jopa ne, joiden luulisi olevan luonnosuojelusta kiinnostuneita. Joku vastustaa kansallispuistohanketta, koska se vie leivän paikallisilta. Joku toinen vastustaa sitä siksi, että ei halua alueelle lisää retkeilijöitä. Kolmas vastustaa kansallispuistohanketta, koska pelkää, että se muuttaa joitain hänen tämänhetkisiä oikeuksiaan.
Minä vastustin muutaman vuosi sitten muutosta, kun Ylä-Lapin kalastusalue pilkottiin osiin. Menetinköhän oikeasti jotain muuta, kuin ehkä potentiaalisesti muutaman kymmenen euroa vuodessa. Sehän se on pahin asia, jos joku kallistuu. Olisi erityisen kammottavaa, jos tulevaisuudessa joutuisi maksamaan vaikka tupamaksua suositulla Haltin reitillä.
Vastustamme, mutta toisaalta valitamme joko ajan kaikenlaisista asioista. Eikö valittaminen ole merkki muutoksen kaipuusta? Internetin keskustelupalstat tarjoavat anonyymille valittamiselle erinomaiset puitteet. Valittaminen on helppoa, eikä vaihtoehtoisia ratkaisuja tarvitse esittää, riittää kun valittaa, jonka jälkeen valittaja voi jäädä rauhallisin mielin lämmittämään omaa takapuoltaan tarvitsematta oikeasti tehdä mitään.
Me olemme ilmeisesti kaikki tallaisia. Liityin askettäin erääseen yhdistykseen erään nettikeskustelun päätteeksi. Se oli todennäköisesti joutavaa puuhaa ja tuskinpa se muuttaa mitään, enkä varmasti jaksa toimia asian eteen aktiivisisesti, koska olen samanlainen kuin muutkin. Oman perseen lämmittäminen on tärkeintä ja pelkkä valittaminen on mukavampaa ja turvallisempaa kuin toimeen ryhtyminen. Jos ei viitsi edes valittaa, niin passiivisena istuminen on joka tapauksessa se mukavin vaihtoehto.
Teen piruuttani yhden lupauksen, vaikkei se suorastaan liitykään asiaan, josta tässä nyt valitan. Lopetan kalastamisen kokonaan vuodeksi tästä päivästä alkaen koska en tarvitse kalaa pysyäkseni hengissä. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa lähinnä vaelluskalastusta, koska en ole juuri muunlaista kalastamista viime vuosina harrastanut. Vuoden kuluttua näen, olenko menettänyt jotain oleellista.