Kevyt on jo kyllin kevyttä – grammanviilauksen monet kasvot

Kun grammaustauti etenee, tarttuu kuin rutto ja valtaa alaa, on kevytrepusta tullut, ei vain salonkikelpoinen, vaan siitä on tulossa jopa mainstriimiä. Vanhan liiton ajat ovat ohi, kun viimeinen savottajäärä kasvaa kenkäheinää.

Mutta mikä on kenellekin repun keventämisen syy? Onko keveys itsetarkoitus? Halutaanko juosta mahdollisimman pitkälle tai mahdollisimman nopeasti? Vai ihanko mukavuudenhalusta kevennetään tai jopa ihan sattumalta.

Ultragrammarille jokainen gramma on liikaa. Tämän suuntauksen vääjäämätön lopputulema on se, että tuntureilla kirmaa alastomia hypersuperultragrammareita titaanilusikka perseessä.

Ultragrammareiden kiusaksi on pelikentälle ilmaantunut kummallisia pseudogrammareita. Nämä veitikat eivät grammaa keventääkseen rinkaa, vaan hankkivat kevyempi tavaroita, että niitä sopisi reppuun vähän enemmän. Ehkä tässä on putkirinkkaretkeilyn uusi tulevaisuus.

Sitten on tämmöisiä go-with-the-flow grammareita, jotka entisen varusteen rikkoutuessa ostavat uuden, pienemmän ja keyemmän, kunnes lopulta toteavat, että putkirinkka kolisee tyhjyyttään.

Jos joku raukka, ihan vaan viattomuuttaan, kuvitellessaan aloittavansa tervehenkisen harrastuksen, erehtyy kysymään neuvoa ensimmäisten varusteiden hankinnassa, niin joutuu hän tahtomattaan ja ilman oma syytään ottamaan kantaa tähän mielettömään grammaushelvettiin.

Miksi Internetaikana ei enää saa tehdä omia virheitään, vaan pitää toistaa jonkun toisen tekemiä?

https://paivakirja.asentopaikka.fi/2010/06/01/ultragrammaus-perinteisen-eraretkeilyn-kuolema/


Kommentit

Kevyt on jo kyllin kevyttä – grammanviilauksen monet kasvot — 6 kommenttia

  1. Siis mä sanoin, että kummipojalle pitää ostaa se tietty alusta, kun hän meni partioon. Mutta mitä näin autotallin hyllyllä, ihan väärä alusta, ihan väärä tuotemerkki, ihan liian painava, tosin on maksanut 1/8 osan mun ehdottaman hinnasta. Meinasin aloittaa asiasta vakavan kasvatuskeskustelun, mutta onneksi vaikenin 😀

  2. ”Miksi Internetaikana ei enää saa tehdä omia virheitään, vaan pitää toistaa jonkun toisen tekemiä?” Vai olemmeko vain tietoisia siitä, että joku muu on jo tehnyt virheemme aiemmin? Tuskin tekemättömiä virheitäkään enää on… Ja onko sillä väliä, että virhe oli näennäisesti oma tai jonkun muun? Molemmat ovat tuntuneet suurinpiirtein samanlaisilta.

  3. Pseudogrammariksi siirryttäessä käy näköjään niin, että virheetkin ovat kevyempiä. Minusta on ihanaa, että Savottaan mahtuu kunnolla romua. Mutta vielä ihanampaa on ajatuksena se, että kun vähennän romua, sinne sopii enemmän ruokaa ja VIINAA, niin että vaellusta voi venyttää pidemmäksi. Pienellä kikkailulla ja muutamia hankintoja tekemällä romun määrä ja paino on melkein puolittunut, eli ruokaa ja häpsnikkiä saa kilotolkulla enemmän mukaan. Minua ei ole koskaan haitannut, että rinkka painaa 20kg tai enemmänkin, mutta kukapa kantaisi turhaa rautaa mukana, jos sen voi korvata esim. pullollisella viinaa tai muutamalla makealla suklaapatukalla?

    • Mitä on tapahtunut viimeisen viiden-kuuden aikana? Vuonna 2006 lähdin iloisesti reissuun 26 kg rinkan kanssa. Onko tietoisuus, siis netissä oleva tieto = pahuus kertonut kropalleni, että se paino on liikaa?

Vastaa käyttäjälle Karo Peruuta vastaus