Kesänä muutamana, olin tullut siihen vääjäämättömään tulokseen, että hyttynen on sittenkin perkeleen luomus. Etelän ötökät kun vielä ovat melkoisia kesyjä inisijöitä verrattuna pohjoisten jänkien verenhimoiseen ja agressiviseen laumaan, joiden joukossa on todistetusti havaittu lypsyjakkaran kokoisia yksilöitä.

Aiemmin, miehekkäänä ja nuorena, ajattelin ettei mokomalla elävällä ole paljon väliä, syököön minkä syö. Mutta rajansa se on hulluudellakin ja kaipa nuoruudellakin.

Sitten, eräänä kesänä kyykkypaskalla mäkäräpilvessä oivalsin, että vaeltaa voi muinakin vuodenaikoina kuin heinäkuussa.

Kyllä ihminen on viisas, kun tarpeeksi kauan kidutetaan. Tähänkään oivallukseen ei mennyt kuin kolmisen vuosikymmentä.

Mutta nyt pelkään joskus oivaltavani, että kesälomaksi ei välttämättä tarvitse lähteä mihinkään ihan hyvistä ja mukavista sisätiloista.