Vaelluspiireissä ollaan oltu hieman huolestuneita sopulivuoden aiheuttamasta vaarasta terveydelle. Raatoja ja papanoita on maastossa havaittavia määriä ja varsinkin koiran kanssa kulkeva vaeltaja huomaa, että sopuleita on, jos ei nyt ihan vuoden 1970 malliin, niin kuitenkin normaalia enemmän. Pitäisikö vesi keittää … Jatka lukemista →
Vaeltamisen vaaroja tulee pohdittua säännöllisesti. Usein juuri silloin, kun jollekin on sattunut jotain tai on itse joutunut tavanomaista haastavampaan tilanteeseen tai asiasta keskustellaan vaikkapa alan keskustelupalstoilla. Vatuloinhan näitä asioita aiemmissa kirjoituksissani, esimerkiksi: http://www.asentopaikka.fi/poluilta/yksin.html Yksinvaeltamista on joskus pidetty vaarallisena, mutta olen … Jatka lukemista →
En ole koskaan aiemmin nähnyt lapinretkilläni maakotkaa, saatikka kuvannut. Vanha valkopäinen merikotka näyttäytyi viime elokuussa Muotkalla, mutta Aquila Chrysaetos on pysytellyt minulta piilossa. Paistuntureilla tuli muutos. Nuori kotka kierteli ympärillä pitkän aikaa. Valitettavasti ei tullut lähemmäksi ja 300 millisellä käsivaralta … Jatka lukemista →
Yhden hengen teltan ja louteen majoiteratkaisu on testattu tositoimissa. Olosuhteet vaativan kelin testaukseen olivat välistä liiankin oivalliset. MSR Hubba HP on mukava pesä, mutta koiran kanssa liikkuessa ainoana suojana ahdas: tunnelma myrsky-yönä saattaa olla todella tiivis, kun läpimärkä koira vaatii … Jatka lukemista →
Rakeet ja räntä tulivat vaakasuoraan. Pienen vaellusteltan tuulenpuoleinen seinä painui kasaan kutistaen teltan tilavuuden puoleen: teltta oli väärässä asennossa, koska tuuli oli kääntynyt myrskyn alkaessa. Nyt teltan kääntäminen oli myöhäistä. Rakeiden ja lumen seassa tuli vettä, tavallista kovemman tuulenpuuskan iskiessä … Jatka lukemista →
Katajaisen kentän yli pyyhkivä itätuuli ei aivan saa hukutettua virtaavan veden ääntä. Ei linnunlaulua, vaan erämaan itsensä ääniä; puron juttelua ja tunturin puhetta. Puolitoistaviikkoinen erämaassa kallistuu loppupuolelleen, mutta en ole haikealla mielellä vaan kiitollinen siitä, että sain jälleen olla täällä. … Jatka lukemista →
Sinirinta ilmestyy rantakoivuun kilauttelemaan ja niksuttelemaan niitä näitä. Lurauttaa säkeen peippostakin. Järvenpinnasta heijastuva aurinko sokaisee, en saa tähän kunnollista kuvaa. Murku on ohi, mutta pohjoisen tuuli pitää lämpötilan tiukasti villahousulukemissa. Lannan maalla kuulemma hikoillaan helteessä. Pidän mieluummin villahousuja.
Jatka lukemista →Murku leijailee aavemaisesti järvelle, kun odottelen unta louteessa. Savun haju viipyy vielä ilmassa, sillä tein reissun ensimmäiset tulet. Ilma on lämmin, vaikka säätiedotuksen lupaamaa auringonpaistetta ei saatukaan. Sade on kuitenkin ohi. Rastas kuuluttaa koivun latvassa. Lehdet ovat jo enemmän kuin … Jatka lukemista →
Lumimyrskyn ja auringonpaisteen vuorottelun jälkeen, sattuipa silmiini näkymä.
Jatka lukemista →Kohta on alkamassa 18:s pitkä vaellus sen jälkeen, kun tavallaan aloitin tämän harrastuksen ”uudelleen” vuonna 2002. 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa taisi olla nelisen vuotta taukoa, että en ”ennättänyt” Lappiin. Taisi olla niin, että ne ennättänyt edes kesälomille. Viime aikona … Jatka lukemista →